Käsittelyn aikana

Missä vaiheessa olemme?

Ihmisten on helpompi osallistua, kun he tietävät, missä vaiheessa prosessia ollaan. He haluavat tietää, mitä nyt tehdään, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä on jo tehty. Kokonaisuuden hahmottaminen auttaa heitä osallistumaan tarkoituksenmukaisesti.

Jos ihmiset tietävät, että kysymyksille on varattu aikaa myöhemmin, heidän on helpompi odottaa esityksen loppuun. Jos ensin kerätään erilaisia näkökulmia ja vasta sitten etsitään yhteistä ratkaisua, ratkaisuihin ei tarvitse kiirehtiä. Ihmisten täytyy tietää, millaista osallistumista heiltä odotetaan ja milloin.

Jotta ohjaaja voi kuvata prosessin muille, hänen täytyy miettiä sen kulku kunnolla läpi. Samalla hän voi varmistaa, että jokaisella vaiheella on tarkoitus ja että vaiheet muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Hyvin ohjattu prosessi etenee loogisesti.

Loomiossa

Päätöksenteko Loomiossa etenee jo loogisessa järjestyksessä: kokoa osallistujat (avaa ja kutsu), keskustele (kerää näkökulmia), tee ehdotus (etsi yhteistä ratkaisua), päätä ja toimi (tee johtopäätös).
Monet käyttävät Loomiota osana ennalta suunniteltua prosessia, kuten monivaiheista kuulemista.
Ohjaaja voi näyttää prosessin kulun osallistujille esimerkiksi ryhmän kuvauksen ja ehdotusten määräaikojen avulla. Näin osallistujat saavat enemmän tietoa siitä, missä vaiheessa ollaan.

Havainnoinnin taito

Havainnointi on ehkä ohjaajan tärkein taito. Sen avulla ohjaaja arvioi, milloin hänen pitää puuttua tilanteeseen tai vastata, miten hän voi kutsua oikeanlaista osallistumista ja miten hän voi auttaa ryhmää huomaamaan oman toimintansa. Ohjauksen arvo on siinä, että joku seuraa kokonaisuutta ja toimii havaintojensa perusteella, kun muut keskittyvät käsiteltävään asiaan tai omiin tavoitteisiinsa.

Hyvä havainnointi edellyttää riittävästi tietoa sekä herkkyyttä ja taitoa tulkita sitä. Ohjaajat puhuvat usein tilanteen lukemisesta: tunteiden, jännitteiden ja valtasuhteiden huomaamisesta. He tarvitsevat toimivia tapoja saada tietoa siitä, mitä tapahtuu.

Loomiossa

Monet nykyiset ominaisuudet auttavat havainnoimaan. Yksi tärkeimmistä on seurata, miten ehdotuksen äänet jakautuvat ympyräkaaviossa.
Ohjelmisto näyttää esimerkiksi, ketkä ovat osallistuneet, mitä aiheita nostetaan esiin ja ketkä ovat hyväksyneet ryhmäkutsunsa.
Yksi ohjaaja voi seurata Loomiossa kymmeniä keskusteluja yhtä aikaa, nähdä, mitä niissä jaetaan, ja toimia sen mukaan.
Verkossa keskustelu voi tehdä piileviä asioita näkyviksi ja siten helpommin havaittaviksi.
Kirjoittaminen auttaa kertomaan, mitä on huomattu ja miksi siihen reagoidaan tietyllä tavalla. Voit esimerkiksi lainata jonkun sanoja tarkasti ja pohtia, mitä ne tuovat esiin. Voit myös poimia lainauksia kokonaisesta keskustelusta ja tunnistaa teemoja tai esiin nousevia ristiriitoja.
Havaitseminen helpottuu, kun tahti hidastuu. Tämä on yksi Loomion eduista: voit lukea eriaikaista viestintää omaan tahtiisi. Voit myös palata aiempiin keskusteluihin ja huomata muutoksia ajan mittaan.
Koska keskusteluja voi käydä samanaikaisesti, varsinaisten keskustelujen rinnalla voi olla keskustelu itse keskustelusta eli metakeskustelu (niin sanottu sininen hattu). Ryhmä voi näin harjoitella havainnointia hidastamatta muuta prosessia.

Erilaisten äänten kuuleminen

Yhteiskunnassamme historia, valtasuhteet, kulttuuri ja psykologia vahvistavat joidenkin ihmisten ääntä ja vaimentavat toisten. Tämä näkyy kaikkialla sisäisistä uskomuksistamme poliittiseen järjestelmään ja lakeihin.

Parhaat ideat eivät silti aina tule niiltä, jotka puhuvat eniten. Ohjaajan tehtävä on tasapainottaa näitä vinoumia. Jos tavoitteena ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ryhmän toimivuus ja laadukkaat päätökset, meidän on tunnistettava yhdessä vaikuttavat valtasuhteet ja toimintatavat.

Jos haluat kehittää uusia ratkaisuja, tee tilaa erilaisille näkökulmille. Sitä tarvitset myös tiimissä, jossa jokainen voi vaikuttaa. Monet kulttuuriset ja tekniset tekijät suosivat joidenkin ääntä toisten kustannuksella. Voit käyttää monia käytäntöjä tämän vinouman korjaamiseen, mutta jo sen tiedostaminen on hyvä alku. — Richard Bartlett

Koemme maailman kukin omasta näkökulmastamme, joten unohdamme helposti, että muut kokevat sen eri tavalla. Näennäisesti yhtenäisessäkin ryhmässä on paljon erilaisia näkökulmia, työskentelytahtia ja mieltymyksiä. Sen ymmärtäminen, että muut ovat erilaisia kuin minä, on tärkeä osa henkilökohtaista kasvua.

Yksi tapa ei sovi kaikille. Jokainen vuorovaikutuksen tapa tuo joidenkin ääntä esiin ja vaimentaa toisia tai korostaa ihmisessä eri puolia. Siksi tarvitaan erilaisia lähestymistapoja, jotta monenlaiset ihmiset voivat antaa parastaan.

Tarkista, että huomioit erilaiset oppimistavat. Yksi helppo tapa on käyttää pään, sydämen ja käsien vertausta. Pään kautta oppivat tarvitsevat faktoja ja yksityiskohtaista tietoa. Sydämen kautta oppivat hyötyvät tarinoista ja tarvitsevat tunneyhteyden työhön. Käsien kautta oppivat oppivat tekemällä ja osallistumalla toimintaan. — Silvia Zuur

Erilaisia ääniä saa esiin ja yhteen kutsumalla ihmisiä osallistumaan eri tavoin. Näin voidaan vastata erilaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin sekä antaa kaikille tasavertaisempi mahdollisuus viestiä.

Yhteiseen keskusteluun voi tuoda erilaisia osallistumistapoja esimerkiksi näillä keinoilla:

Ryhmän koko — yksilöllinen pohdinta, parit, pienryhmä, suuri ryhmä, kahdenkeskinen keskustelu, yhdeltä monelle tai monelta monelle.
Ilmaisutapa — kirjoittaminen, piirtäminen, video, laulaminen, tanssi, vuokaaviot, yhtälöt, symbolit, tarinat, kyyneleet, nauru ja väittely.
Keskustelun säännöt — kierrokset (jokainen saa puheenvuoron ennen seuraavaa kierrosta), puheenvuorojen rajoittaminen (saat puhua uudelleen vasta kahden muun jälkeen), puhekeppi (vain kepin haltija puhuu eikä häntä keskeytetä), rajatut puheenvuorot (saat puhua minuutin), rajoittamattomat puheenvuorot (saat puhua niin kauan kuin tarvitset ja muut kuuntelevat), osallistumisen seuranta (esimerkiksi kuinka paljon naiset ja miehet ovat puhuneet) sekä hiljaiset hetket puhujien välissä ajatusten käsittelyä varten.
Anna tilaa hiljaisuudelle Hiljaisuus tuntuu kiusalliselta vain, jos annat sen tuntua siltä. Se antaa ihmisille aikaa ajatella. — Silvia Zuur

Loomiossa

Loomion suunnittelussa on alusta asti pyritty kuulemaan kaikkia, myös niitä, jotka eivät pääse paikalle, puhuvat vähemmän tai ovat kiireisiä.
Tekstissä jokaisen ääni näkyy suunnilleen samalla voimakkuudella ja nopeudella. Eriaikainen kirjallinen viestintä tasaa osallistumismahdollisuuksia.
Ehdotus toimii eräänlaisena puheenvuorokierroksena: jokainen voi halutessaan ilmaista kantansa tasavertaisesti.
Loomiossa voi jakaa linkkejä, videoita, kuvia, kaavioita ja tausta-aineistoa, jotka tukevat erilaisia viestintätapoja.
Loomion ominaisuudet ovat yksinkertaisia, mutta aktiivinen ohjaus ja ryhmän yhteiset käytännöt mahdollistavat myös sovitut keskustelusäännöt. Ryhmä voi esimerkiksi päättää, että jokainen kirjoittaa vain kerran, kunnes kaikki muut ovat osallistuneet.
Loomio tarjoaa joustavia välineitä pienille ja suurille ryhmille pääryhmien ja alaryhmien avulla. Joissakin laajoissa kuulemisissa usean pienryhmän työ on koottu yhteiseksi lopputulokseksi.
Jos haluat aikaa omaan pohdintaan, voit pitää tauon, jäsentää ajatuksesi ja palata kirjoittamaan pidemmän kommentin tai jakamaan linkin asiakirjaan. Näin voit itse valita, miten yhdistät yksilöllisen pohdinnan ja ryhmäkeskustelun.
Loomion saavutettavuusominaisuudet ja monikieliset käännökset auttavat hyvin erilaisia ihmisiä osallistumaan samaan keskusteluun tasavertaisesti. Teknologia voi näin mahdollistaa sellaista tasavertaista osallistumista, joka olisi kasvokkain lähes mahdotonta.
Jos joku osallistuu suhteettoman paljon, hänen viestiensä ohi voi vierittää. Kasvokkain sama toiminta voi hallita koko keskustelua. Pitkät tekstimuurit voivat silti heikentää Loomio-keskustelun tasapainoa.

Ajattelun vinoumien ehkäiseminen

Ihmisaivot ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana tasapainottamaan nopeaa ja tehokasta, riittävän hyvää ajattelua sekä hidasta ja perusteellista analyysia. Useimmiten voimme turvautua vaistoihin, nyrkkisääntöihin ja yleistyksiin. Tarvittaessa voimme perehtyä asiaan syvemmin.

Joskus ajattelumme kuitenkin johtaa harhaan. Ihmisen ajattelussa tunnetaan vinoumia, jotka voivat estää parhaan päätöksen tekemisen. Ryhmätilanteet tekevät niistä vielä monimutkaisempia. Siksi ne on hyvä tunnistaa.

Ajattelun vinoumia on paljon (luettelo kannattaa lukea), ja ne voivat vaikuttaa päätöksentekoon ja yhteistyöhön. Ohjaus voi auttaa tunnistamaan niitä ja tekemään tietoisia valintoja. Ryhmä voi esimerkiksi pohtia, milloin nopeus on tärkeämpää ja milloin tarkkuus.

Selkeästi jäsennetty prosessi ja viestintä voivat ehkäistä ajattelun vinoumia ja parantaa päätösten laatua. Kun ryhmä seuraa sovittua prosessia helpoimman reitin sijaan, ajatusvirheet ja vinoumat tulevat helpommin näkyviin. Ohjaaja voi joskus ehdottaa haastavalta tuntuvaa toimintatapaa juuri siksi, että se auttaa irtautumaan tutuista ajattelumalleista. Tämä voi auttaa ryhmää saavuttamaan tärkeämmät tavoitteensa, vaikka se tuntuisikin hetken epämukavalta.

Esimerkkejä tavoista ehkäistä ajattelun vinoumia:

De Bonon hatut: osallistujat voivat kuvitella käyttävänsä erivärisiä hattuja, jotta he pääsevät irti omista mielipiteistään ja kokeilevat erilaisia ajattelutapoja.
Tarkistuslistat: totutut ajatusurat voivat saada meidät ohittamaan ilmeisiäkin asioita, etenkin tutuissa aiheissa. Tarkistuslista auttaa löytämään virheitä.
Viisi miksi-kysymystä: jos kysyt miksi vain kerran tai kahdesti, saatat luulla löytäneesi vastauksen ennen kuin pääset ongelman perimmäiseen syyhyn. Viisi kysymystä vie usein asian ytimeen.
Ajattelumallit: esimerkiksi SWOT-analyysi, liiketoimintamallipohja ja monet muut jäsennetyt tiedonkeruumenetelmät voivat selkeyttää analyysia ja paljastaa oletuksia.

Loomiossa

Erilainen tieto ja erilaiset näkökulmat voivat horjuttaa oletuksia ja vinoumia. Tämä kuuluu Loomion perusrakenteeseen: kun useampi voi osallistua keskusteluun tasavertaisesti, ryhmällä on paremmat mahdollisuudet välttää ryhmäajattelu.
Loomiossa osallistujat voivat ilmaista eriävän mielipiteensä rakentavasti. Turvallinen ja arvostettu erimielisyys on kriittisen ajattelun edellytys.
Eriaikainen kirjallinen viestintä hidastaa keskustelua ja antaa aikaa harkita sanottavaa. Se auttaa välttämään ajatusvirheitä.
Loomio tarjoaa osittain jäsennetyn prosessin, joka tukee harkittua päätöksentekoa. Sitä voi käyttää monenlaisissa prosesseissa, mutta jo jonkinlainen keskustelun rakenne avaa uusia mahdollisuuksia.

Näkökulmien avaamisen ja yhteisen ratkaisun tasapaino

Näkökulmien avaamista ja yhteistä ratkaisua voi kuvata timantin muodolla. Keskustelu laajenee ensin, kun ideoille, tiedolle ja eri näkökulmille annetaan tilaa. Sen jälkeen se alkaa kaventua kohti ratkaisua. Oikea hetki siirtyä vaiheesta toiseen on tärkeä tuloksellisen ja toimintaan johtavan keskustelun ohjaamisessa.

Jos näkökulmia ei avata riittävästi tai vaihe lopetetaan liian aikaisin, päätöksen pohjaksi ei saada tarpeeksi tietoa. Ihmisistä voi tuntua, ettei heitä ole kuultu, ja hyviä ideoita jää sanomatta. Jos yhteistä ratkaisua ei aleta etsiä ajoissa, keskustelu voi jatkua loputtomiin ilman toteutettavaa päätelmää. Osallistujien energia kuluu eikä tuloksia synny.

Myös prosessin pienemmät vaiheet vaativat oikeaa ajoitusta ja ohjausta. Näkökulmien avaamiseen kuuluvat aiheen esittely, selventäminen ja ideointi. Yhteisen ratkaisun etsimiseen kuuluvat analyysi, johtopäätös ja sitoutuminen. Joillekin keskusteluille riittää väljä eteneminen tämän mallin mukaan, kun taas toisissa jokainen vaihe kannattaa suunnitella tarkasti.

Ryhmän jäsenet suosivat yleensä eri vaiheita, ja myös ryhmällä kokonaisuutena on omat taipumuksensa. Epätasapaino voi näkyä loputtomana ideointina tai liian nopeana siirtymisenä ratkaisuihin. Ohjaus auttaa ihmisiä ja koko ryhmää käyttämään sopivasti aikaa ja energiaa kumpaankin vaiheeseen.

Loomiossa

Loomion perusprosessi ohjaa ryhmää vaiheesta toiseen: keskustelussa avataan näkökulmia ja ehdotuksissa etsitään yhteistä ratkaisua. Timanttimalli vaikutti vahvasti Loomion alkuperäiseen suunnitteluun.
Loomio auttaa ryhmää liikkumaan vaiheiden välillä tarpeen mukaan. Yritys löytää yhteinen ratkaisu ehdotuksella voi esimerkiksi paljastaa erimielisyyttä ja uutta tietoa. Sen pohjalta voidaan laatia parempi ehdotus.
Loomion perusominaisuudet tukevat molempia vaiheita. Ilmoitus uudesta keskustelusta kutsuu ryhmän jäseniä tuomaan esiin näkökulmia, ja ehdotuksen määräaika kannustaa osallistumaan ratkaisun löytämiseen.
Loomion nykyisillä ominaisuuksilla ryhmä voi edetä kohti yhteistä ratkaisua aloittamalla ehdotuksen. Ehdotusten tarkoituksenmukainen käyttö on toimivan Loomio-ryhmän selvä merkki. Monen ryhmän ongelmat helpottuvat, kun se tekee ehdotuksia useammin.

Sopivan laajuuden valinta

Yhteistyö onnistuu usein parhaiten, kun asiat käsitellään sopivan kokoisina osina oikeassa järjestyksessä.

Voit suunnitella ohjausta projektinhallinnan näkökulmasta ja kysyä esimerkiksi:

Mistä asiat riippuvat? Mitkä asiat on tehtävä ensin, jotta muut voivat edetä?
Mitkä asiat ovat tärkeimpiä? Mitä voidaan jättää pois?
Minkä laajuisen asian ryhmä voi käsitellä hyödyllisesti käytettävissä olevan ajan, energian ja tiedon avulla?

Älä yritä ratkaista kaikkea kerralla, vaan jaa työ hallittaviin osiin. Voit edetä kohti suurempaa lopputulosta pienin askelin. Pieni mutta hyödyllinen tulos on usein parempi kuin keskustelu, jossa ei päästä mihinkään johtopäätökseen. Yksityiskohtiin voi myös juuttua niin, että suuret kysymykset jäävät käsittelemättä.

Yhteistyössä kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä keskustelusta syntyy. Siksi käsiteltävän asian rajauksen on voitava muuttua keskustelun mukana. Tilanteesta riippuu, viekö uusi sivuhaara työtä eteenpäin vai pois olennaisesta. Liiallinen jäykkyys ja liiallinen joustavuus voivat kumpikin haitata työtä. Usein kyse ei ole siitä, onko asia olennainen, vaan siitä, missä järjestyksessä ja milloin se kannattaa käsitellä.

Jos suunnittelet tapaamisen, jossa on monta toisiinsa liittyvää osaa, jokainen osa rakentuu edellisen varaan ja kaikki johtaa mullistavaan lopputulokseen, hienoa, jos suunnitelma onnistuu. Monimutkainen tapaaminen kuitenkin venyy usein eikä välttämättä vastaa osallistujien toiveisiin ja tarpeisiin. - Silvia Zuur

Sarja pieniä hyväksyntöjä

Liian monen keskustelun niputtaminen yhteen aiheuttaa hämmennystä. Asioiden jakaminen osiin auttaa usein ryhmää etenemään. Jos kysymys tuntuu mahdottomalta, monimutkaiselta tai ristiriitaiselta, erota siitä yksittäisiä kysymyksiä ja etsi niihin yhteisymmärrystä. Aloita asioista, joista on helpointa päästä sopuun. Sen jälkeen voitte rajata erimielisyydet ydinkysymyksiin ja käsitellä niitä yksi kerrallaan.

Loomiossa

Aihekohtaiset keskusteluketjut auttavat rajaamaan käsiteltävää asiaa. Loomiossa yksittäiseen kysymykseen voi keskittyä jopa helpommin kuin kasvokkaisessa keskustelussa, koska muita kysymyksiä voi käsitellä samaan aikaan omissa ketjuissaan.
Käyttäjät ohjaavat keskustelua usein esimerkiksi näin: ”Tämä ei kuulu tämän aiheen piiriin. Voisitko aloittaa siitä uuden keskustelun?”
Loomio-ryhmän perustaminen auttaa määrittelemään, keitä ryhmään kuuluu ja mistä siellä keskustellaan. Näin osallistujien on helpompi pitää keskustelu sovituissa rajoissa.
Loomion peräkkäiset ehdotukset sopivat pienten hyväksyntöjen sarjaan. Voitte tehdä pieniä sopimuksia saman keskusteluketjun sisällä ja rakentaa aiempien ehdotusten varaan.
Verkossa käytävä eriaikainen keskustelu antaa osallistujille tilaa käsitellä sivuaiheita hidastamatta muita. He voivat aloittaa uuden keskustelun tai alaryhmän ja perehtyä aiheeseen haluamallaan tarkkuudella, kun ryhmän pääasia pysyy rajattuna.
Keskustelun kontekstikentässä ja ryhmän kuvauksessa voi määritellä keskustelun tai ryhmän aihepiirin.

Tahti ja ajoitus

Tuloksellisella keskustelulla on rytmi. Sopiva tahti syntyy monesta tekijästä ja löytyy usein tuntuman perusteella, kuten muusikon improvisoidessa. Milloin aiheeseen kannattaa syventyä ja milloin ottaa etäisyyttä? Milloin on aika tuoda mukaan uutta tietoa ja milloin tarkastella lähemmin sitä, mitä jo tiedetään? Tästä tahdittamisessa on kyse.

Osallistujilla on erilaisia tarpeita ja mieltymyksiä. Joidenkin etenemistä täytyy hillitä, toisia kannustaa mukaan. Sopiva tahti löytyy, kun syventyminen ja eteenpäin meneminen ovat tasapainossa. Jos tahti ei sovi, osa osallistujista turhautuu odottamiseen ja osa jää jälkeen.

Loomiossa

Loomion keskustelut ovat eriaikaisia, joten ihmiset voivat lukea ja vastata omaan tahtiinsa. Keskustelulle voi näin löytyä luonteva rytmi.
Voit jatkaa keskustelua eteenpäin odottamatta hitaammin eteneviä. Samalla he voivat perehtyä asiaan tarkemmin, vaikka muut jatkavat jo eteenpäin. Reaaliaikaisessa keskustelussa tämä ei ole mahdollista samalla tavalla.
Ehdotusten määräajat auttavat säätämään tahtia. Kiireellisille asioille voi asettaa lyhyemmän ajan ja muille pidemmän. Eri päätökset voivat edetä eri nopeuksilla.
Voit myös säädellä omaa osallistumistasi. Jos keskustelu etenee sinulle liian nopeasti tai hitaasti, voit kertoa näkemyksesi, pitää tauon ja palata asiaan, kun ehdotus tehdään.
Loomiossa ”nopea” päätös vie päivän tai kaksi, kun kasvokkain se voisi syntyä viidessä minuutissa. Loomio ei silti välttämättä tunnu hitaalta. Päätöksiä voi käsitellä muun työn rinnalla, ja kaikkien näkemysten kokoaminen kahdessa päivässä voi olla tehokkaampaa kuin yhteisen tapaamisen järjestäminen.
Loomiossa keskustelua voi ohjata kuin hidastettua elokuvaa: voit seurata elävää keskustelua vaihe vaiheelta ja valita, milloin puutut siihen.

Huomion suuntaaminen

Keskustelun ohjaaja auttaa suuntaamaan huomiota. Saatavilla olevaa tietoa voi olla rajattomasti, joten sitä täytyy suodattaa, jotta määrä pysyy hallittavana. Huomion suuntaaminen tarkoittaa tärkeiden asioiden sovittamista käytettävissä olevaan aikaan ja voimavaroihin.

Ohjaaja voi auttaa ryhmää sopimaan keskustelun tai prosessin tarkoituksesta ja rajauksesta. Silloin ryhmä voi päättää, mihin sen kannattaa keskittyä. Tavallisia keinoja ovat häiriöiden vähentäminen ja keskustelun palauttaminen aiheeseen.

Ohjaajan tehtävä on myös auttaa ryhmää pysymään aiheen äärellä riittävän kauan. Kun asia muuttuu vaikeaksi, epäselväksi tai epämukavaksi, ihmiset saattavat haluta luovuttaa liian varhain tai siirtyä toiseen aiheeseen. Ohjaaja voi auttaa ryhmää käsittelemään asian loppuun yhteisten tavoitteiden vuoksi.

Jäsennellyt prosessit ja tiedon lajitteluun tarkoitetut harjoitukset auttavat suuntaamaan huomiota. Esimerkiksi:

Aikarajaus — varaa tietty aika ideoinnille tai jonkin aiheen käsittelylle.
Esityslistan priorisointi — listaa ensin kaikki asiat, joista ihmiset haluavat puhua, ja valitse tärkeimmät ennen kuin aloitatte keskustelun.
Muistilappujen ryhmittely — kerää ideoita tai kysymyksiä, ryhmittele ne teemoittain ja tiivistä teemat aiheiksi.
Sivuun jätettävät asiat — kirjaa paikkaan, johon voi palata myöhemmin, ideat ja kysymykset, jotka eivät juuri nyt liity käsiteltävään asiaan.
Miltä onnistuminen näyttää? Määrittele onnistumisen kriteerit ja auta ryhmää keskittymään niihin, kunnes ne täyttyvät.

Loomiossa

Aihekohtaiset keskusteluketjut ovat yksi Loomion tärkeimmistä tavoista auttaa suuntaamaan huomiota. Keskustelujen jakaminen aiheisiin yleistyi verkossa jo vuosikymmeniä sitten ja on yhä käytössä, koska se auttaa keskittymään. Kun aihe näkyy selvästi sivun yläreunassa, useimmat Loomion käyttäjät ymmärtävät pysyä siinä.
Loomiossa ilmoitukset vievät osallistujien huomiota. Ohjelmisto lähettää ilmoituksia toiminnasta, jonka on käyttäjäpalautteen perusteella katsottu olevan olennaista. Esimerkiksi kommentit, äänet ja päätelmät synnyttävät ilmoituksia, mutta kommentin tykkäys ei.
Käyttäjät voivat hallita Loomioon käyttämäänsä huomiota ilmoitusasetuksilla. Asetusten valinnassa auttaminen tukee koko ryhmän ajankäyttöä.
Alaryhmät voivat auttaa rajaamaan, kenen tarvitsee seurata mitäkin asiaa. Jos asia koskee vain osaa ihmisistä, sen voi käsitellä erillisessä alaryhmässä.
Loomiossa ei voi käsitellä useita ehdotuksia yhtä aikaa samassa keskustelussa. Tällä tietoisella, joskin hieman epäsuositulla ratkaisulla ryhmää kannustetaan käsittelemään ehdotus loppuun ennen seuraavaan siirtymistä.

Monet tietojärjestelmien suunnittelijat ovat virheellisesti pitäneet ongelmana tiedon niukkuutta, vaikka niukkaa on ihmisten huomio. Siksi he ovat rakentaneet järjestelmiä, jotka tarjoavat ihmisille yhä enemmän tietoa. Tarvittaisiin järjestelmiä, jotka osaavat suodattaa pois epäolennaisen tiedon. — Wikipedia

Keinot ohjata keskustelua

Keskustelun ohjaamisen keinoja on yhtä paljon kuin ohjaajia, ja aiheesta on kirjoitettu kokonaisia kirjastoja. Kaikkia keinoja ei voi luetella kattavasti.

Keinot voi kuitenkin olla hyödyllistä jakaa kahteen ryhmään:

Tukevat keinot: osallistumaan kutsuminen, syventyminen, ajatusten esiin tuominen, rohkaiseminen, tukeminen, suojaaminen ja tilan antaminen.
Jämäkät keinot: keskustelun rajaaminen, lopettaminen tai keskeyttäminen, rajojen asettaminen, haastaminen, suunnan korjaaminen ja epäasiallisen käytöksen estäminen.

Lähes kaikkia kasvokkaisen keskustelun ohjaamisen keinoja voi soveltaa myös verkossa.

Jos pyydät yksittäistä ihmistä puhumaan, hänestä voi tuntua samalta kuin oppilaasta, joka ei tiedä vastausta mutta joutuu vastaamaan koko luokan edessä. Kutsu sen sijaan yleisesti mukaan niitä, jotka eivät ole vielä puhuneet. Se viestii usein puhuville, että nyt on muiden vuoro, ja antaa hiljaisemmille tilaisuuden osallistua. — Silvia Zuur

Loomiossa

Loomiossa keskustelua voi ohjata kommenteilla ja @maininnoilla, lisäämällä tai poistamalla käyttäjiä sekä aloittamalla tai poistamalla keskusteluja. Näitä voi käyttää sekä tukeviin että jämäköihin toimiin.
Yleisin keino on kommentti: voit puhua ryhmälle, kutsua sitä toimimaan tietyllä tavalla tai pyytää sitä vähentämään jotakin toimintaa.
Osallistumisoikeudet ovat melko suorasukainen mutta toimiva tapa säädellä osallistumista. Niillä voi esimerkiksi sallia tai estää keskustelujen ja ehdotusten aloittamisen.
Loomiossa on myös luottamukseen perustuvia ominaisuuksia, joita kaikissa muissa työkaluissa ei ole. Lähtökohtaisesti kaikki osallistujat voivat esimerkiksi muokata keskustelun kontekstia, vaikka joku muu olisi kirjoittanut sen alun perin. Tällaiset ominaisuudet ovat saaneet vaikutteita Wikipediasta ja avoimen lähdekoodin kehityksestä.