Hei olen DiEMiläinen! Hey I am part of DiEM! Esittäydytään/Let us introduce ourselves!

Moi! Olen 25-vuotias yhteiskuntatieteiden opiskelija Joensuusta. Kuluvan vuoden aikana käsitykseni siitä, että edustuksellinen demokratia ei toimi meillä Suomessa eikä muualla EU:ssa on vahvistunut vahvistumistaan. Politiikka on teknistynyt, kukaan ei ole päätöksistä vastuussa, eikä kansalaiset voi juurikaan asioihin vaikuttaa. Kerran neljässä vuodessa voi toki valita eduskunnan, mutta mielestäni tämä ei riitä. Seremoniallisesti harjoitamme lume-demokratiaa, jossa kauneimmat lupaukset tehneet poliitikot pääsevät "edustamaan kansaa". Sipilän hallitus on konkreettisella tavalla osoittanut, että kansan mielipiteellä ei vaalituloksen selvittyä ole tuon taivaallisen merkitystä. "Eihän tästä mitään olisi tullut jos olisin ympärilleni katsellut ja kuunnellut", kiteyttää pääministerimme näkemyksen demokratiasta.

Monia päätöksiä perustellaan, usein valheellisesti, pakkona, ikäänkuin poliitikoilla ei olisi mitään vaihtoehtoja. "EU velvoittaa meitä ottamaan hallintarekisteri käyttöön", EU sitä, EU tätä. Joissain asioissa tämä on tottakin. EU:n komissio on suosittanut Suomelle työmarkkinoiden rakenneuudistuksia ja uhkaillut mustalle listalle joutumisella. EMU on sitoutunut kuripolitiikkaan ja Suomi euron myötä myös. Kansallisen demokratian talouspoliittinen liikkumavara on tästä johtuen kapeaa. Kreikan kokemuksen myötä tiedämme, että EU ei ole demokraattinen. Vapaakauppasopimusneuvotteluiden myötä tiedämme, että Cecilia Malmström ym. eivät ota neuvottelumandaattiaan EU-kansalaisilta. Summa summarum demokratia on kriisissä niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Varoufakiin idea demokraattisesta Euroopasta tarjoaa toivoa synkkyyden keskellä. Se ei ole täydellinen, mutta se on konkreettinen yritys demokratisoida Eurooppa ja sitä myötä myös Suomi. Ylikansallinen yhtiövalta ei tarvitse demokratiaa, mutta me ja meidän lapsemme tarvitsevat. Kansanvalta ja ihmisoikeudet eivät voi olla kaupan mistään hinnasta.

Olen sitä mieltä, että nykymuotoisen puoluepolitiikan aikakausi vetelee viimeisiään. On aika ottaa valta takaisin ihmisille ja antaa heidän päättää itseään koskevista asioista. Muutos lähtee ruohonjuuritasolta, se lähtee meistä.

Cheers Diemiläiset!

Täältä löytyy yksi 28-vuotias tietojenkäsittelytieteen opiskelija ja suoran demokratian kannattaja.

Viime vuosina olen reflektoinut ja pohtinut huomattavasti omaa suhdettani maailmaan. Sen tajuaminen, kuinka kehityskulut yhteiskunnassamme ovat tällä hetkellä uskomattoman voimakkaita ja samaan aikaan luonteeltaan rajusti vastakkaisia, on saanut itseni havahtumaan.

Toisaalta yhteiskuntaamme ravistelee voimakas teknologinen murros - tietoteknologia, joka haastaa vanhan niukkuuden paradigman ja kehittyy eksponentiaalisella nopeudella, ja samaan aikaan kuitenkin elitistinen plutokraattinen kehityskulku, jossa suuryritykset omistavat yhä suuremman ja suuremman osan sekä julkisesta että yksityisestä elämästämme, ja vauraus kasaantuu yhä pienemmälle osalle väestöstä.

Neoliberalismin kauppaama kuva ihmisestä individualistisena kuluttajana Thatcherin lanseeraamassa TINA (There is no alternative) vaihtoehdottomuuden yhteiskunnassa on mielestäni äärimmäisen köyhdytetty visio ihmismaailmasta, ja se on valitettavasti luomassa valtaideologiana itseään todeksi. Koen vastuukseni pyrkiä olemaan mukana luomassa parempaa maailmaa - sellaista, jossa ihmisen arvo syntyy ihmisestä itsestään, ei suinkaan välinearvosta, ja jossa yhteistyötä ja yhteisöllisyytä arvostetaan kilpailun ja äärimmäisen egoismin sijaan. Mm perustulo, pitkälle viety automatisaatio ja teknologisen kehityksen mahdollistama suora demokratia ovat mielestäni sellaisia konkreettisia keinoja, joilla voimme pyrkiä kohti aidosti kestävämpää ja samalla inhimillistä tulevaisuutta.

DiEM25:stä kiinnostuin Varoufakisin ja Syrizan kautta. Koko vuoden 2015 kevät oli mielenkiintoista aikaa, uuden vasemmiston liikehdintä tarjosi tuulahduksen jostain uudesta "toisesta". Varoufakiksen suoraselkäisyys ja rehellisyys (ehkä myös korkea riskinottokyky) tekivät vaikutuksen ja saivat yllätyksekseni myös median huomiota osakseen. Vaikka Syriza alistui paineen alla, niin DiEM25 on mielestäni hyvä yritys hyödyntää vastuullisesti kyseinen saavutettu huomio, ja se tarjoaa meille aidoista vaihtoehdoista kiinnostuneille uuden mahdollisuuden kerääntyä saman katon alle verkostoitumaan ja jakamaan ideoita. Saattaa olla, että DiEMin käynnistämät prosessit ovat paljon suurempia vaikutukseltaan kuin itse sen tarjoamat alkutavoitteet. Maailma on täynnä komplekseja kerroksia, joihin nähden ihmiselle ominainen lineaarinen ajattelumalli on usein hyvin vajavainen. Niinpä yritetään muistaa nauttia itse prosessista, ja uuden ideoimisesta. Carpe Diem25!

Moi!

Olen 23 vuotias sosiologian opiskelija Helsingistä, alunperin Tampereelta.

Viime syksy oli yhteiskunnallisia asioita seuraavalle jonkinlainen käännekohta. Tuntui että hyvin lyhyessä ajassa siirryttiin ikään kuin uuteen aikakauteen. Edellisenä keväänä olin seuraillut Kreikan tapahtumia, mutta silloin ne tuntuivat jokseenkin kaukaisilta.. Tietysti olin pahoillani kreikkalaisten puolesta, mutta ei ne sillä tavalla tulleet ihon alle. Kun meininki muuttui Suomessa, tuli todellinen ymmärrys siitä, että samassa sopassa tässä ollaan, vaikka toki kaikilla mailla on omat historialliset kontekstinsa. Kaikkialla Euroopassa yksityistetään, kiristetään työehtoja vähän kyseenalaisin menetelmin ja siirretään vastuuta pärjäämisestä, joka kuitenkin riippuu hyvin paljon muun yhteiskunnan tilasta, yksilöille. Eikä noissakaan sinänsä mitään olisi, jos tietäisi että ovat kertaluontoisia tapahtumia, mutta kun kapitalismiin kuuluu kriisit, niin mietityttää kuinka pitkälle asioita on mahdollista viedä "kilpailukykyyn" vetoamalla.

Tuulian kirjoitukset nyky-demokratiasta olisivat voineet olla omiani. Koska olen tämmöinen jonkinlainen ankeilija (jonkun pitää :D), niin viime talvena ja välillä vieläkin on tullut ajatuksia, että olisiko vain parempi luovuttaa tämän roskan kanssa ja painella jonnekkin maaseudulle ja miettiä miten voisi elää omavaraisesti ja hoidella jotain kanoja.. Tai siis jos meillä taviksilla ei ole mitään mahdollisuuksia isoa rahaa vastaan, niin mitä järkeä tässä missään on? No, itse kuitenkin olen aika rauhallinen tyyppi, mutta ahdistaa sekin että miten ei-niin-rauhalliset ihmiset ottavat tämän kykenemättömyyden vaikuttaa elinpiirinsä asioihin.. /maailmantuska

Voin rehellisesti myöntää, että en ole ollenkaan varma, onko EU:ta mahdollista muuttaa "ihmiskasvoisemmaksi". Uskon kuitenkin DIEMin tarjoavan kaikista mielekkäimmän tavan lähestyä tätä ongelmavyyhtiä, sillä se on olemuskellisesti eurooppalainen (ei voida ohittaa kansallisvaltioon ripustautuneiden jupinana) ja aktiivisia ihmisiä on jo eri puolella manteretta. Mielestäni olisi mielekästi pyrkiä määrittelemään suomalaista EU-diskurssia uudestaan, jotta saataisiin kannustettua esim. punavihreää keskiluokkaa ja SSS politiikkaan turhautuneita innostumaan pohtimaan näitä asioita, sillä usein tuntuu siltä, että EU:n pohdinta on aika pienen piirin juttu. Se on jokseenkin absurdia, kun miettii sen merkittävyyttä jäsenmaiden asioihin. Tai siis jotain yksittäisiä ihan hyviäkin blogeja ja lehtijuttuja on siellä täällä, mutta ne jäävät infomassan jalkoihin ja voivat olla hankalia ummikon ymmärtää. Yksi aihe mitä usein mietin, on hmm ymmärryksen polarisaatio ja hmm hajautuminen. Miten saada tutkijoiden ja intellektuellien pohdinnat saavutettavammiksi laajalle yleisölle?

No joo, suurista sanoista pitäisi sitten päästä konkretiaan. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla "ytimessä puuhaamassa" (tai siis, ihmiset on kiireisiä jne), mutta jo jonkun hyvän blogin, videon, kirjan, näkemyksen whatever vinkkaaminenkin on jo jees! Joukkoistamisen voima on jännittävä, katsotaanko saadaanko sitä tässä yhteydessä valjastettua.

Toivottavasti kaikki kiinnostuneet löytävät tiensä tänne. Laitoin kutsuja kaikille joiden sähköpostit mulla oli, mutta pelkään että onko ne taas menneet roskapostiin (tämä oli sen postituslistan ongelma) Kahtotaan!

Kata

En tajunnut, että miun teksti oli niin ankea. Toivottavasti se ei ketään karkottanut heti kättelyssä pois. xD Kuten siekin olen epätietoinen voiko EU:ta ja euroa reformoida, mutta vakuuttunut siitä, että yrittää pitää. Eipähän mistään kansalaistoiminnasta etukäteen tiedä onko sillä suurempaa vaikutusta muuta ku se, että tutustuu uusiin ihmisiin. Se riski on otettava, että mikään ei muutu.

Puhuin eilen muutaman joensuulaisen joukkovoimalaisen kaa Diem25:sta ja EU:n demokratisoinnista. Pohdittiin, että kannattaako se ottaa mukaan ja miten sillä saa houkuteltua heikoimmassa sosiaali-ekonomisessa asemassa olevat, joille oletettavasti EU on kaukainen asia. Oltiin samaa mieltä siitä, että suomalaista talouskuripolitiikkaa ei voi pontevasti haastaa, jos ei ota EU-näkökulmaa mukaan. Luonnosteltiin suullisesti, että tässä asiassa pitäis olla kaksoisstrategia: haastaa oikeistohegemoninen talouspuhe ja politiikan teknisyys sekä Suomessa, että EU-tasolla. Mutta: jatketaan tästä eri topikissa, niin ei mee esittelyketju sekaisin.

Moi kaikki ja esittäydyn, 50-vuotias kahden lapsen isä, joista toisen kanssa isot kehitysvaikeudet, toimin yrittäjänä, olen toiminut IT- ja liiketoimintakonsulttina, sekä nyt myynnin ja markkinoinnin ja kaupallistamisen alueella. Ensimmäinen oma yritys perustettu 1985, viimeisin taidealan start-up 2009 (ja lopetettukin jo). Koulutukseltani olen oikeustieteilijä, ja ihmisoikeusasiat kiinnostavat.

DiEM alkoi kiinnostaa tietenkin Varoufakisin panoksen kautta, ja siksi että kukaan muu ei ole tehnyt samanlaista analyysia Euroopasta ja ryhtynyt sitten sen uudistajaksi.

Olen elänyt läpi osin politisoidun lapsuuden kommunistien nuorisojärjestöineen ja Neuvostoliiton matkoineen ja uusliberalistisen nuoruuden, esimerkiksi Suomen 1990-luvun laman pahimpana vuotena -93 olin koodaamassa järjestelmiä Lontoon pörssille, ja sittemmin yrittäjyyden vuodesta 1999 täysiaikaisesti. Vuoden 2008 finanssikriisi ja erityisesti sen "hoitotapa" herättivät näkemään, miten vääristyneen aseman pankit olivat koko maailmassa saavuttaneet (Suomessahan samoja temppuja käytettiin jo 1990-luvulla ja siksi tämänkertaista, samaa, käsikirjoitusta on helppo seurata) ja miten laajamittaista poliittinen ja finanssikorruptio on, ja voitot aina yksityisiä ja tappiot yhteisiä.

Kun luin Richard Heinbergin kirjan End of Growth joskus 2012, alkoi realisoitumaan myös ikuisen materialistisen talouskasvun mahdottomuus, ja ne kaikki seuraukset, mitä tästä on yhteiskunnille ja yksittäisille ihmisille. Olihan Rooman klubi ollut samoissa teemoissa jo 1972, mutta läntinen optimismi ja velalla vauhditettu talouskasvu peitti pitkään ongelmat alleen. Oikeastaan vasta globalisaation vastaisen liikkeen järjestäydyttyä ja tehtyä näyttäviä protesteja vuosituhannen vaihteessa, asiat alkoivat päästä mediasuodattimesta läpi, tietenkin ensin "häiriköinniksi" tai "riehunnaksi" kehystettynä. Saman kohtelun ovat saaneet aktivistit monissa muissakin asioissa rauhanliikkeestä luonnonsuojeluun, mutta aika, ja tosiasiassa tapahtunut kehitys kuitenkin lopulta osoittavat, kuka on ollut hereillä ja kuka mediapuudutetussa unessa. Somen aikakaudella medianukutusta on yhä vaikeampi ylläpitää, ja jengi alkaa, ainakin siellä täällä, heräillä kuuntelemaan sellaistakin viestiä, jolle aiemmin on vain naurettu ja tuhahdeltu. TTIP-sopimuksen luonne, ja erityisesti se miten tietämättöminä lähes kaikki sitä kohden kuljimme ja kuljemme, on kuitenkin shokki ja muistutus siitä, miten syvässä unessa ihmiset ja kansat ovat kun tulevaisuutta varastetaan heiltä kirkkaassa päivänvalossa.

Näihin todella isoihin, globaaleihin haasteisiin tarvitaan oikeasti koko pallon laajuiset ratkaisut, ja niiden rinnalla mieluummin yhteisen eurooppalaisuuden kuin eristäytyneen nationalismin määrittelemät osaratkaisut. Siksi DiEM.

Hello all,

My name is Pedro (Brazilian) and I work as a researcher in Oulu since 2008 (first as a doctoral student, later as postdoctoral researcher). I have always being leftist and getting more "radical" with the years. Although I am working in an engineering, industry-driven, department, I try to find alternatives within my own research field, which is a real hard task (many times depressing)

I am nowadays trying to organize different activities, online and inland, focusing on use value against accumulation, cooperative production against labor exploitation, critical thinking instead of follow-the-rules approach etc (more about them in other thread). I follow a Marxian approach with David Harvey, Richard Wolff (Democracy at Work) and Alysson Mascaro (Brazilian Marxist philosophy of law professor) as the alive thinkers I admire most.

More about me as a (mainstream) researcher is here and here to learn more about some of my initial activities that will grow during the next two months (Summer holidays), which includes trying to build a DiEM25 in Oulu.

Hope to hear from you soon.

Hei kaikille! :)

Minun nimeni on Anton ja olen 26-vuotias filosofian maisteri. En ole tällä hetkellä työllistynyt ja käytänkin osan ajastani aktiivisuuteen yhteiskunnallisissa asioissa. Haluaisin tehdä enemmänkin: olen suuri suoran demokratian kannattaja ja haluaisinkin ajaa sitä lisää Suomessa. Sen vuoksi olenkin kiinnostunut Diem 25:stä: kaikki mikä yrittää lisätä demokratiaa, on hyvin tärkeätä meidän maailmassa.

Näkemykseni Suomen ja EU:n nykytilasta ovatkin siis siinä, että suurin osa ongelmista johtuu siitä, että kansanvalta on hyvin heikolla tasolla (ja EU:n kohdalla monessa osassa täysin olematon). Tämä on johtanut ja tulee johtamaan päätöksiin, jotka ovat perusihmisten kannalta negatiivisia, mutta jollekin pienelle ryhmälle kannattavia. Tämä ei ole olleenkaan hyväksyttävää!

Heippa, olen 28v työtön teologian maisteri Helsingistä, mutta olen viime aikoina puuhaillut eräänlaisen kasvihuoneprojektin parissa, eli jos satut omaamaan kokemusta kasvihuoneista yms. viljelystä niin laittakaa yv:tä facebookissa!

Poliittisesti olen jokseenkin idealisti siinä että mm. pidän utopioita tavoiteltavina vaikka niiden realistisuus olisikin kortilla. Toisin sanoen vaikka tietäisimme epäonnistuvamme jossain, meidän ei silti pitäsi tyytyä yhtään vähempään. Tähän samaan kategoriaan tippuu omat inhokkini ja oikeastaan koko nykyajan reaalipolitiikka, eli nämä "se nyt vain menee näin"—politiikat.

Demokratian suhteen en toisaalta ole ehkä ihan yhtä idealisti. Olen ajatellut että tulevat sukupolvet tulee ottaa aina jossain määrin huomioon haluttaisiimpa sitä olla kuinka idealisteja tahansa. Tarkoitan tällä että ilmastonmuutos, ympäristöjen saastuminen tai resurssien ylikulutus ovat liian vakavia asioita "väärin" äänestettäviksi. Tämä on oikeastaan ainoa asia jonka koen demokratiassa ongelmaksi, eli onko meillä varaa, tai haluammeko antaa sille mahdollisuuden epäonnistua lähes peruuttamattomissa asioissa?

Diem25 kannalta tämä on toisaalta pelkkä yksityiskohta, ja luotan kyllä yhteiseurooppalaiseen projektiin nimeltään EU. Pelkään kuitenkin että EU voi jakautua aina pienempiin eturyhmiin mikäli se ei kykene uudistumaan nykyajan vaatimalle tasolla. Maailmalla ei ole yksinkertaisesti varaa hajautua, nationalisoitua ja elämään historiaa yhä uudestaan kansakuntien tasolla.

Unohdin kysyä työryhmistä. Mitä kaikkia meillä on? En ole kääntämisen lisäksi muussa ryhmässä.

Hyvä kysymys! Etusivulla on kuvaus työryhmistä, ja etusivun oikeasta reunasta subgroups-otsakkeen alla pitäisi näkyä myös kaikkien muiden ryhmien nimet. Esim:

Tässä siis tähän mennessä perustetut työryhmät:
1. Kampanja/nettisivu
2. Kääntäminen
3. Videoprojekti
4. Yhdistystyöryhmä

Moi, Olen 35v kierrätystekniikan di. Työskentelen ympäristöalalla enimmäkseen rakennusten energiatehokkuusasioiden parissa, mutta olen hyvin kiinnostunut myös laajemmin ympäristönsuojelusta. Olen myös hyvin kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja olen etsinyt sopivaa tahoa, jossa pääsisi ajamaan asioita samankaltaisten ihmisten kanssa. Tärkeimpänä arvonani on heikommassa asemasssa olevien auttaminen. Erityisesti kiinnostaa talouspolitiikka, sosiaalipolitiikka, ulkopolitiikka ja kehityspolitiikka.

Tällä hetkellä eniten kiinnostaa pyrkiä yhdistämään solidaarisuutta ajavat tahot saman tavoitteen taakse. Suurin ongelma on, että joka ikisellä järjestöllä on oma agendansa, mitä se ajaa. Tällöin päättäjän on helppo sivuuttaa järjestöjen mielipiteet, koska ne ovat usein ristiriidassa myös keskenenään. Diemissä näen paljon mahdollisuuksia, mutta myös paljon ongelmia. Diemin manifestissa on hyvin ylisellaisia asioita, mitä itsekin ajan. Suurimpana haasteena nään tavoitteiden toteuttamisen. Manifestissa esitetyt keinot on aika ylimalkaisia. Yksi suurin haaste on, että manifestissä annetaan sellainen kuva, että EU on erillinen organisaatio valtioiden päätöksenteosta. EU:n polittiset linjaukset mukailevat hyvin paljon sen maiden poliittisia linjauksia. Siksi muutos pitäisi tulla ensin paikallisella tasolla. SIksi näkisin Diem Finlandin tärkeimmäksi tavoitteeksi ajaa demokrattisen päätöksenteon muutosta Suomessa. Yritin viime syksynä haastaa järjestöjä tekemään yhdessä oman ehdotuksen yhteiskuntasopimuksesta. Hahmottelin myös pohjan, miten sen voisi rakentaa. Se ei tietenkään lähtenyt käyntiin, koska en löytänyt mitään tahoa, kuka olisi ottanut siitä vetovastuun. Siihen liittyen kirjoitin myös "Suomi Kuntoon oikeesti" "artikkelin", jossa pohdin suomen yhteiskunnallisia ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja, jotka olin poiminut asiantuntijoiden jutuista. Näiden myötä sain hyvin paljon ymmärrystä eri politiikan osa-alueiden ongelmista. En ole ollut aktiivina vielä oikein missää järjestössä, koska en ole kokenut omakseni oikein minkään järjestön toimintaa. Se johtuu enimmäkseen siitä, että en halua ajaa vain yhden väestöryhmän asiaa.

Tervehdys,

Olen 50-vuotias tekniikan tohtori, tutkija, yrittäjä ja kolmen lapsen isä. Ensimmäisen yritykseni perustin 1988 ja nyt viimeisen viiden vuoden aikana olen perustanut kaksi osuuskuntaa ja yhden kasvuyrityksen. Yhteiskunnasta ja sen luonteesta olen ollut kiinnostunut aina, vaikka en insinöörinä olekaan koskaan kunnolla ymmärtänyt ihmisen luontaista kykyä uskoa kollektiivisia harhoja — kuten raha, lait ja valtiot — tosiksi ja (lähes) muuttumattomiksi.

IT-nousukaudella 2000-luvun taitteessa kiinnostuin entistä enemmän siitä, mitä raha on, jopa yrittäen tuoda markkinoille uuden "rahan" osana ensimmäisen sukupolven kryptovaluuttaboomia. Nyt kypsemmällä iällä, kun olen saanut luettua mm. Lietaerin, Graeberin, Kahnemanin, Pikettyn, "Jonathan McMillanin" (pseudonyymi) ja muiden asiasta jotain ymmärtävien teoksia, olen alkanut vakuuttua siitä, että yhteiskunnallisten ongelmiemme takana on ainakin kaksi oleellista väärinkäsitystä. Toinen on viimeisten noin viidensadan vuoden aikana syntynyt nykyraha ja toinen viimeisen parinsadan vuoden aikana vakiintunut käytäntö pitää rajoittuneen vastuun yrityksiä (limited liability corporation) juridisina henkilöinä. Näiden takaa voidaan erottaa omistusoikeuksien ja omistajan velvollisuuksien epätasapaino.

Teknologian kehityksen myötä tilannetta edelleen pahentavat toisaalta vallan valuminen suuryrityksille lainsäädännön, laintulkinnan, informaatioasymmetrioiden ja aivan nyt viime vuosina ns. algoritmiasymmetrioiden seurauksena, ja toisaalta Piilaaksosta alkanut ns. dataistinen ajattelu, joka selvästi uhkaa korvata humanismin ja romuttaa ihmisarvon.

Yhteiskuntamme on vajoamassa suuntaan, jossa dataismin ja korporatismin myötä yksittäisillä ihmisillä ei ole enään mitään arvoa valtaapitävän eliitin silmissä. Vaikka linkolalaisittain ajateltuna ihmiskunnalle kokonaisuutena saattaisikin olla hyvä, jos meistä kuolisi yhdeksän kymmenestä, kun työ loppuu ja luultavimmin maailmankauppa romahtaa ja kun me eliitin silmissä muutumme tarpeettomiksi, minun on vaikea hyväksyä sitä inhimillisen kärsimyksen määrää jota jo nyt kollektiivisesti aiheutamme ollen siitä tietoisia, saati sitten mihin näillä näkymin olemme menossa. Melbournen yliopiston muutama vuosi sitten julkaisema Rooman Klubin Kasvun rajat -raportin seurantatutkimus kuvaa hyvin sitä, mihin saatamme olla menossa.

Itse en tiedä DiEM:istä juuri mitään, mutta toisaalta en koe että yksikään nykyisistä Suomessa toimivista puolueista olisi valmis aidosti pohtimaan rahan rakenteen muuttamista tai omistajan velvollisuuksien lisäämistä.

Heips!

Olen 25-vuotias muusikko ja äänisuunnittelija Helsingistä. En ole erityisen lukenut ihminen, mutta nähdäkseni ei tarvitse ollakkaan voidakseen huomata miten kammottavia ilmiöitä on ollut nähtävissä viime vuosina, kuten esimerkiksi rasismin yleistyminen, julkisten palvelujen heikentäminen, politiikan muuttuminen silkaksi valehteluksi jne.

Olen ihmetellyt, miten meille jatkuvasti kerrotaan, että mm. ei ole varaa hyvinvointilvatioon eli hoitaa vanhuksia, ei lapsia, ei ole rahaa antaa kaikille ihmisille mahdollisuuksia kehittää itseään ja sitten kuitenkin rahaa riittää tappiollisiin kaivoksiin ja rikkaitten ihmisten verotuksen keventämiseen ja verojen välttelyyn. En halua elää maailmassa jossa ihmiset nähdään vain taloudellisina välineinä taikka sitten valitettavana tosiasiana. Näyttää ilmeiseltä, että meidän päätöksentekojärjestelmät eivät pysty vastaamaan näihin ongelmiin ainakaan ilman, että muodostamme kansanliikkeitä ja aktivoidumme vaatimaan parempaa yhteiskuntaa ja etsimme yhdistäviä tekijöitä jatkuvan sirpaloitumisen sijaan.

Moi @mikkopuhakka :) kiva kun tulit messiin, ja ei todellakaan tarvitse olla lukenut (vaikkei se tietysti myöskään haittaa jos on) antaaksen oman panoksensa Suomen ja Euroopan demokratisoimiseksi. Helsingin paikallisosasto miittaa huomenna semikasuaalisti Kirjasto 10:ssä klo 19.00. Jos pääset, niin mee ihmeessä! :)

Moi,

olen 36-vuotias kääntäjä ja kirjailija ja asun tällä hetkellä Tampereella. Taidan olla sitä punavihreää keskiluokkaa, jonka herättelemistä jossain viestissä muistaakseni toivottiin.

Nuorempana tuli oltua radikaalimmassa poliittisessa toiminnassa mukana, mutta viitisentoista vuotta sitten gonahdin pahemman kerran, ja sen jälkeen kaikki ns. hyvisten poliittiset ryhmät ovat tuntuneet tunkkaisilta, vieraannuttavilta tai pahimmillaan molemmilta. Omat ajatuksetkin ovat tässä välissä ehtineet muuttua vähemmän radikaaleiksi, mutta kerta toisensa jälkeen löydän itseni etsimästä jotain sellaista yhteiskunnallista liikettä tai poliittista ryhmää, johon voisin solahtaa. Olen tällä hetkellä nykyisistä puolueista vähiten huonolta tuntuvan jäsen, mutta käytännössä melko lailla passiivinen. En vain ole kokenut kuuluvani yhteen niidenkään ihmisten kanssa. Kaikesta käytännön poliittisen osallistumisen aiheuttamasta mielipahasta huolimatta en kuitenkaan voi antaa periksi, sillä jos jostain vaikka kuitenkin löytyisi sellainen maailmanparantajaporukka, jossa tykkäisin toimia itsekin. Se voisi olla DiEM25.

Minulle tärkeitä asioita politiikassa ovat etenkin ihmisoikeudet, yksilönvapaudet, urbanismi, joukkoliikenne ja vihreä energia. Internationalismi on sillä lailla tärkeää, että vanhanaikainen kansallisvaltioajattelu on suorastaan kauhistus. Monilla minulle tärkeitä asioita ajavilla puolueilla ja liikkeillä on kuitenkin ohjelmissaan kansantalouden kokoinen sokea piste. Juuri tämä tekee mielestäni DiEM25:stä raikkaan ja erilaisen: Reaktiiviseen saavutettujen etujen puolustamiseen tai sosiaaliliberaaleihin teemoihin rajoittumisen sijaan tarjotaan vahva tulevaisuusvisio, joka perustuu konkreettiseen materialismiin. Pelkän unelmoimisen sijaan esitetään käytännön toimenpiteitä, joilla päästään kohti unelmaa.

Mutta kuten alussa sanoin, olen pitkään ollut hyvin gonahtanut ja pyörinyt omissa ajatuksissani ja kirjojen parissa. Käytännön toiminta ihmisten parissa on minulle melko vierasta — herttinen sentään, minähän teen töitä kotona ja harrastankin vain yksinäistä turaamista. Jos siis jotakin kaipaan, jos jokin saa minut pysymään mukana toiminnassa ja antamaan aina uudelleen oman panokseni paremman maailman eteen, se on ihmisten kohtaaminen. Eli mikäli saisimme Tampereella aikaan tapaamisia kasvokkain, saattaisin olla hyvin iloinen. Pelkästään netissä meinaan tulee pyörittyä ihan liikaa jo muutenkin.

Toki minä netissäkin toimin yhteiseksi hyväksi. Ammattikääntäjänä minulle luontevin paikka on käännöstyöryhmä (minut saa lisätä, jos siihen tarvitaan jonkun ryhmänvetäjän lisäämistoimenpide). Älkää nyt kuitenkaan liikoja odottako; saan työkseni kääntää ihan kyllästymiseen asti kaikenlaista, joten vapaa-ajalla teen mielelläni muutakin. Mutta kyllä sitä aina tunti tai pari voi liietä. Näin alkuunsa en lupaudu muuhun kuin kääntämiseen, sillä tiedän, että jaksamisellani on rajat.

(Nokkelimmat ovat muuten ehkä huomanneetkin, että minulla on Facebookissakin käyttäjätili. Pyydän kuitenkin, älkää ottako minuun yhteyttä sitä kautta älkääkä luottako siihen, että seuraisin siellä yhtään mitään. Olen jättänyt FB:n kokonaan, mutta tilin poistaminen on vain vielä vähän vaiheessa. Täältä Loomiosta tavoittaa, ja jos nyt joku sattuu käyttämään Discordia, niin sieltähän minut parhaiten löytää, tunnuksella Stoori#0446.)

Hei!

Olen Esa Kettunen, 57-vuotias työtön nörtti Forssasta. Liityin Vasemmistoliittoon viime eduskuntavaalien jälkeen, koska tuli ilmeiseksi, että jollakin tavalla oikeisto- ja populistivyörytystä on vastustettava. Pari vuotta olen hankkinut tiedonpalasia sieltä täältä. Huomaan olevani maailmanjäsennykseltäni sosialisti ja marxilainen, kuitenkin sellaisella painotuksella, että ihmisten aktivoiminen demokratiaan on välttämätön edellytys paremman yhteiskunnan aikaansaamiseksi.

Jäsennän DiEM25:n pyrkimykseksi muuttaa EU aidoksi demokratiaksi, jolloin esimerkiksi komissio muuttuisi EU-parlamentille vastuulliseksi. Isompi tavoite tässä kieltämättä voisi olla sosialistinen, demokraattinen Eurooppa, millä tarkoitan kapitalististen rakenteiden purkamista ja todellista kansanvaltaa ruohonjuuritasosta globaaliin vaikuttamiseen asti. Globaalissa vaikuttamisessa tärkeitä kysymyksiä ovat islamin ja lännen konflikti, pakolaiskriisi ja esimerkiksi halpamaihin siirretyn tuotannon vaikutukset (riisto lähtömaissa, työpaikkojen menetys lännessä).

[Kuitenkaan lännen menetetyt työpaikat eivät ole saatavissa takaisin. Ei kestä kauaakaan, kun suuri osa työpaikoista -- myös hoivatyöstä -- on robotisoitu. En ymmärrä, miten kapitalismissa sellainen yhteiskunta pystyy olemaan jakautumatta osattomiin ja etuoikeutettuihin.]

Olen kiinnostunut kryptovaluutoista ja esimerkiksi niiden käytöstä suojaverkkona sellaisessa tilanteessa, johon esim. Kreikka joutui. Olen kehitellyt ajatusrakennelmaa, jossa kryptovaluutan arvo perustuisi ihmisen tekemään työhön, mikä on jo varsin lähellä Cockshottin ja Cottrellin työrahaa. Periaatteessa sen voisi saada liikkeelle jo Euron kanssa rinnakkaisesti.

Aion aluksi seurata, mitä puhutaan, ja sanoa itse jotain sitten, kun uskallan. Oli tuolla jossain jo joku NSA-kommentti, josta olin eri mieltä.

-- Esa

P.S. Pahoittelen, tästä tuli pitkä.

Sekaan vaan @esakettunen ! Joko täällä tai livenä. :) Vajaan parin viikon päästä to 30.3. kokoonnutaan kahvila Koloon katsomaan Srecko Horvatin juontaman dokumentin "Europe's Forbidden Colony":n kakkososa ja keskustellaan populismista yms. Jos mie tuun täältä susirajan takaa Joensuusta, niin siekin varmaan pääset Forssasta Helsinkiin? ;)

Kiitos! Mukava tuntea itsensä tervetulleeksi! Katson ensin, opettelen ja yritän tajuta, mistä on kysymys.

Hei, esittäydyn viimein tässä välissä. Olen jo ollut aktiivi deimiläinen, käynyt maanantaisin Kirjasto 10:ssä ja Richardinkadun kahdessa tilaisuudessa. Stadilainen, siis. ;)
Olen koulutuksiltani teatteritaiteen maisteri, opiskellut ja työskennellyt nuoruudessa paljon muilla mailla, Suomeen palattuani lähes työtön 15v. Olen rakentanut itselleni vapaan taitelijan identiteetin. Onnekseni minulle on löytynyt mesenaatteja lähipiiristä tukemaan sitä. Olen myös työskennellyt välillä ns. ruohonjuuritasolla, vanhusten palvelukeskuksessa ja osa-aikaisena talonmiehenä nyt 10v, jne. Sekä kehopsykoterapeuttina, johon kouluttauduin vuosituhannen vaihteessa. Byrokratia ja sen sellainen tuottaa minulle epämieluisia haasteita, joten en ole kirjautunut Kelan palveluntarjoajaksi ja asiakaskuntani pysyy vähäisenä. Viimeiset kolme vuotta olen purkanut kirjaksi sitä, mistä on ollut puute: näyttelijäntyö. Toivon sillä saattavani Suomen teatterikentälle sen, mitä itse (usein apurahoin tuettuna) maailmalla opin. Myös kotimaastani. Kirja ilmestyy syksyllä, huh.
Olin 17v yksinhuoltaja. Ainokaiseni, puoliksi Yhdysvaltojen kansalainen on nyt isänmaassaan vetämässä Hgin yliopiston koodausopinnoistaan henkeä. Paluulippu on hankittu! :)
Seurasin Varufakis'ia samoin kuin edellä jo kirjoitettu: rohkeutta, selkeyttä, jne. ja liityin pian jäseneksi DIEM25:en netissä. Yksinäisessä arjessa, työyhteisöistä syrjätettynä ja kansainvälisesti korkeakoulutettuna köyhänä olen ehtinyt tehdä havaintoja yhteiskunnan suurista kuplista jo pitkään. Rakastan salaliittoteorioita, mutta etsin totuutta. Vuosi melkein meni, ennen kuin jalkauduin hakemaan diem-kontakteja Helsingissä viime syksynä.
En ole somesopassa, vaan keskityn kokonaisvaltaisiin kohtaamisiin.
Kohtaaminen tämän jengin kanssa on ollut antoisaa, täyttänyt odotuksia älyllisestä ja kuuntelevasta keskustelusta, tuonut oppimisen iloa ja uskoa tulevaisuuteen!
Näillä mennään askel kerrallaan. Saa kysyä lisää. :) Katja