Hei olen DiEMiläinen! Hey I am part of DiEM! Esittäydytään/Let us introduce ourselves!

Moi! Olen 25-vuotias yhteiskuntatieteiden opiskelija Joensuusta. Kuluvan vuoden aikana käsitykseni siitä, että edustuksellinen demokratia ei toimi meillä Suomessa eikä muualla EU:ssa on vahvistunut vahvistumistaan. Politiikka on teknistynyt, kukaan ei ole päätöksistä vastuussa, eikä kansalaiset voi juurikaan asioihin vaikuttaa. Kerran neljässä vuodessa voi toki valita eduskunnan, mutta mielestäni tämä ei riitä. Seremoniallisesti harjoitamme lume-demokratiaa, jossa kauneimmat lupaukset tehneet poliitikot pääsevät "edustamaan kansaa". Sipilän hallitus on konkreettisella tavalla osoittanut, että kansan mielipiteellä ei vaalituloksen selvittyä ole tuon taivaallisen merkitystä. "Eihän tästä mitään olisi tullut jos olisin ympärilleni katsellut ja kuunnellut", kiteyttää pääministerimme näkemyksen demokratiasta.

Monia päätöksiä perustellaan, usein valheellisesti, pakkona, ikäänkuin poliitikoilla ei olisi mitään vaihtoehtoja. "EU velvoittaa meitä ottamaan hallintarekisteri käyttöön", EU sitä, EU tätä. Joissain asioissa tämä on tottakin. EU:n komissio on suosittanut Suomelle työmarkkinoiden rakenneuudistuksia ja uhkaillut mustalle listalle joutumisella. EMU on sitoutunut kuripolitiikkaan ja Suomi euron myötä myös. Kansallisen demokratian talouspoliittinen liikkumavara on tästä johtuen kapeaa. Kreikan kokemuksen myötä tiedämme, että EU ei ole demokraattinen. Vapaakauppasopimusneuvotteluiden myötä tiedämme, että Cecilia Malmström ym. eivät ota neuvottelumandaattiaan EU-kansalaisilta. Summa summarum demokratia on kriisissä niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Varoufakiin idea demokraattisesta Euroopasta tarjoaa toivoa synkkyyden keskellä. Se ei ole täydellinen, mutta se on konkreettinen yritys demokratisoida Eurooppa ja sitä myötä myös Suomi. Ylikansallinen yhtiövalta ei tarvitse demokratiaa, mutta me ja meidän lapsemme tarvitsevat. Kansanvalta ja ihmisoikeudet eivät voi olla kaupan mistään hinnasta.

Olen sitä mieltä, että nykymuotoisen puoluepolitiikan aikakausi vetelee viimeisiään. On aika ottaa valta takaisin ihmisille ja antaa heidän päättää itseään koskevista asioista. Muutos lähtee ruohonjuuritasolta, se lähtee meistä.

Cheers Diemiläiset!

Täältä löytyy yksi 28-vuotias tietojenkäsittelytieteen opiskelija ja suoran demokratian kannattaja.

Viime vuosina olen reflektoinut ja pohtinut huomattavasti omaa suhdettani maailmaan. Sen tajuaminen, kuinka kehityskulut yhteiskunnassamme ovat tällä hetkellä uskomattoman voimakkaita ja samaan aikaan luonteeltaan rajusti vastakkaisia, on saanut itseni havahtumaan.

Toisaalta yhteiskuntaamme ravistelee voimakas teknologinen murros - tietoteknologia, joka haastaa vanhan niukkuuden paradigman ja kehittyy eksponentiaalisella nopeudella, ja samaan aikaan kuitenkin elitistinen plutokraattinen kehityskulku, jossa suuryritykset omistavat yhä suuremman ja suuremman osan sekä julkisesta että yksityisestä elämästämme, ja vauraus kasaantuu yhä pienemmälle osalle väestöstä.

Neoliberalismin kauppaama kuva ihmisestä individualistisena kuluttajana Thatcherin lanseeraamassa TINA (There is no alternative) vaihtoehdottomuuden yhteiskunnassa on mielestäni äärimmäisen köyhdytetty visio ihmismaailmasta, ja se on valitettavasti luomassa valtaideologiana itseään todeksi. Koen vastuukseni pyrkiä olemaan mukana luomassa parempaa maailmaa - sellaista, jossa ihmisen arvo syntyy ihmisestä itsestään, ei suinkaan välinearvosta, ja jossa yhteistyötä ja yhteisöllisyytä arvostetaan kilpailun ja äärimmäisen egoismin sijaan. Mm perustulo, pitkälle viety automatisaatio ja teknologisen kehityksen mahdollistama suora demokratia ovat mielestäni sellaisia konkreettisia keinoja, joilla voimme pyrkiä kohti aidosti kestävämpää ja samalla inhimillistä tulevaisuutta.

DiEM25:stä kiinnostuin Varoufakisin ja Syrizan kautta. Koko vuoden 2015 kevät oli mielenkiintoista aikaa, uuden vasemmiston liikehdintä tarjosi tuulahduksen jostain uudesta "toisesta". Varoufakiksen suoraselkäisyys ja rehellisyys (ehkä myös korkea riskinottokyky) tekivät vaikutuksen ja saivat yllätyksekseni myös median huomiota osakseen. Vaikka Syriza alistui paineen alla, niin DiEM25 on mielestäni hyvä yritys hyödyntää vastuullisesti kyseinen saavutettu huomio, ja se tarjoaa meille aidoista vaihtoehdoista kiinnostuneille uuden mahdollisuuden kerääntyä saman katon alle verkostoitumaan ja jakamaan ideoita. Saattaa olla, että DiEMin käynnistämät prosessit ovat paljon suurempia vaikutukseltaan kuin itse sen tarjoamat alkutavoitteet. Maailma on täynnä komplekseja kerroksia, joihin nähden ihmiselle ominainen lineaarinen ajattelumalli on usein hyvin vajavainen. Niinpä yritetään muistaa nauttia itse prosessista, ja uuden ideoimisesta. Carpe Diem25!

Moi!

Olen 23 vuotias sosiologian opiskelija Helsingistä, alunperin Tampereelta.

Viime syksy oli yhteiskunnallisia asioita seuraavalle jonkinlainen käännekohta. Tuntui että hyvin lyhyessä ajassa siirryttiin ikään kuin uuteen aikakauteen. Edellisenä keväänä olin seuraillut Kreikan tapahtumia, mutta silloin ne tuntuivat jokseenkin kaukaisilta.. Tietysti olin pahoillani kreikkalaisten puolesta, mutta ei ne sillä tavalla tulleet ihon alle. Kun meininki muuttui Suomessa, tuli todellinen ymmärrys siitä, että samassa sopassa tässä ollaan, vaikka toki kaikilla mailla on omat historialliset kontekstinsa. Kaikkialla Euroopassa yksityistetään, kiristetään työehtoja vähän kyseenalaisin menetelmin ja siirretään vastuuta pärjäämisestä, joka kuitenkin riippuu hyvin paljon muun yhteiskunnan tilasta, yksilöille. Eikä noissakaan sinänsä mitään olisi, jos tietäisi että ovat kertaluontoisia tapahtumia, mutta kun kapitalismiin kuuluu kriisit, niin mietityttää kuinka pitkälle asioita on mahdollista viedä "kilpailukykyyn" vetoamalla.

Tuulian kirjoitukset nyky-demokratiasta olisivat voineet olla omiani. Koska olen tämmöinen jonkinlainen ankeilija (jonkun pitää :D), niin viime talvena ja välillä vieläkin on tullut ajatuksia, että olisiko vain parempi luovuttaa tämän roskan kanssa ja painella jonnekkin maaseudulle ja miettiä miten voisi elää omavaraisesti ja hoidella jotain kanoja.. Tai siis jos meillä taviksilla ei ole mitään mahdollisuuksia isoa rahaa vastaan, niin mitä järkeä tässä missään on? No, itse kuitenkin olen aika rauhallinen tyyppi, mutta ahdistaa sekin että miten ei-niin-rauhalliset ihmiset ottavat tämän kykenemättömyyden vaikuttaa elinpiirinsä asioihin.. /maailmantuska

Voin rehellisesti myöntää, että en ole ollenkaan varma, onko EU:ta mahdollista muuttaa "ihmiskasvoisemmaksi". Uskon kuitenkin DIEMin tarjoavan kaikista mielekkäimmän tavan lähestyä tätä ongelmavyyhtiä, sillä se on olemuskellisesti eurooppalainen (ei voida ohittaa kansallisvaltioon ripustautuneiden jupinana) ja aktiivisia ihmisiä on jo eri puolella manteretta. Mielestäni olisi mielekästi pyrkiä määrittelemään suomalaista EU-diskurssia uudestaan, jotta saataisiin kannustettua esim. punavihreää keskiluokkaa ja SSS politiikkaan turhautuneita innostumaan pohtimaan näitä asioita, sillä usein tuntuu siltä, että EU:n pohdinta on aika pienen piirin juttu. Se on jokseenkin absurdia, kun miettii sen merkittävyyttä jäsenmaiden asioihin. Tai siis jotain yksittäisiä ihan hyviäkin blogeja ja lehtijuttuja on siellä täällä, mutta ne jäävät infomassan jalkoihin ja voivat olla hankalia ummikon ymmärtää. Yksi aihe mitä usein mietin, on hmm ymmärryksen polarisaatio ja hmm hajautuminen. Miten saada tutkijoiden ja intellektuellien pohdinnat saavutettavammiksi laajalle yleisölle?

No joo, suurista sanoista pitäisi sitten päästä konkretiaan. Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla "ytimessä puuhaamassa" (tai siis, ihmiset on kiireisiä jne), mutta jo jonkun hyvän blogin, videon, kirjan, näkemyksen whatever vinkkaaminenkin on jo jees! Joukkoistamisen voima on jännittävä, katsotaanko saadaanko sitä tässä yhteydessä valjastettua.

Toivottavasti kaikki kiinnostuneet löytävät tiensä tänne. Laitoin kutsuja kaikille joiden sähköpostit mulla oli, mutta pelkään että onko ne taas menneet roskapostiin (tämä oli sen postituslistan ongelma) Kahtotaan!

Kata

En tajunnut, että miun teksti oli niin ankea. Toivottavasti se ei ketään karkottanut heti kättelyssä pois. xD Kuten siekin olen epätietoinen voiko EU:ta ja euroa reformoida, mutta vakuuttunut siitä, että yrittää pitää. Eipähän mistään kansalaistoiminnasta etukäteen tiedä onko sillä suurempaa vaikutusta muuta ku se, että tutustuu uusiin ihmisiin. Se riski on otettava, että mikään ei muutu.

Puhuin eilen muutaman joensuulaisen joukkovoimalaisen kaa Diem25:sta ja EU:n demokratisoinnista. Pohdittiin, että kannattaako se ottaa mukaan ja miten sillä saa houkuteltua heikoimmassa sosiaali-ekonomisessa asemassa olevat, joille oletettavasti EU on kaukainen asia. Oltiin samaa mieltä siitä, että suomalaista talouskuripolitiikkaa ei voi pontevasti haastaa, jos ei ota EU-näkökulmaa mukaan. Luonnosteltiin suullisesti, että tässä asiassa pitäis olla kaksoisstrategia: haastaa oikeistohegemoninen talouspuhe ja politiikan teknisyys sekä Suomessa, että EU-tasolla. Mutta: jatketaan tästä eri topikissa, niin ei mee esittelyketju sekaisin.

Moi kaikki ja esittäydyn, 50-vuotias kahden lapsen isä, joista toisen kanssa isot kehitysvaikeudet, toimin yrittäjänä, olen toiminut IT- ja liiketoimintakonsulttina, sekä nyt myynnin ja markkinoinnin ja kaupallistamisen alueella. Ensimmäinen oma yritys perustettu 1985, viimeisin taidealan start-up 2009 (ja lopetettukin jo). Koulutukseltani olen oikeustieteilijä, ja ihmisoikeusasiat kiinnostavat.

DiEM alkoi kiinnostaa tietenkin Varoufakisin panoksen kautta, ja siksi että kukaan muu ei ole tehnyt samanlaista analyysia Euroopasta ja ryhtynyt sitten sen uudistajaksi.

Olen elänyt läpi osin politisoidun lapsuuden kommunistien nuorisojärjestöineen ja Neuvostoliiton matkoineen ja uusliberalistisen nuoruuden, esimerkiksi Suomen 1990-luvun laman pahimpana vuotena -93 olin koodaamassa järjestelmiä Lontoon pörssille, ja sittemmin yrittäjyyden vuodesta 1999 täysiaikaisesti. Vuoden 2008 finanssikriisi ja erityisesti sen "hoitotapa" herättivät näkemään, miten vääristyneen aseman pankit olivat koko maailmassa saavuttaneet (Suomessahan samoja temppuja käytettiin jo 1990-luvulla ja siksi tämänkertaista, samaa, käsikirjoitusta on helppo seurata) ja miten laajamittaista poliittinen ja finanssikorruptio on, ja voitot aina yksityisiä ja tappiot yhteisiä.

Kun luin Richard Heinbergin kirjan End of Growth joskus 2012, alkoi realisoitumaan myös ikuisen materialistisen talouskasvun mahdottomuus, ja ne kaikki seuraukset, mitä tästä on yhteiskunnille ja yksittäisille ihmisille. Olihan Rooman klubi ollut samoissa teemoissa jo 1972, mutta läntinen optimismi ja velalla vauhditettu talouskasvu peitti pitkään ongelmat alleen. Oikeastaan vasta globalisaation vastaisen liikkeen järjestäydyttyä ja tehtyä näyttäviä protesteja vuosituhannen vaihteessa, asiat alkoivat päästä mediasuodattimesta läpi, tietenkin ensin "häiriköinniksi" tai "riehunnaksi" kehystettynä. Saman kohtelun ovat saaneet aktivistit monissa muissakin asioissa rauhanliikkeestä luonnonsuojeluun, mutta aika, ja tosiasiassa tapahtunut kehitys kuitenkin lopulta osoittavat, kuka on ollut hereillä ja kuka mediapuudutetussa unessa. Somen aikakaudella medianukutusta on yhä vaikeampi ylläpitää, ja jengi alkaa, ainakin siellä täällä, heräillä kuuntelemaan sellaistakin viestiä, jolle aiemmin on vain naurettu ja tuhahdeltu. TTIP-sopimuksen luonne, ja erityisesti se miten tietämättöminä lähes kaikki sitä kohden kuljimme ja kuljemme, on kuitenkin shokki ja muistutus siitä, miten syvässä unessa ihmiset ja kansat ovat kun tulevaisuutta varastetaan heiltä kirkkaassa päivänvalossa.

Näihin todella isoihin, globaaleihin haasteisiin tarvitaan oikeasti koko pallon laajuiset ratkaisut, ja niiden rinnalla mieluummin yhteisen eurooppalaisuuden kuin eristäytyneen nationalismin määrittelemät osaratkaisut. Siksi DiEM.

Hello all,

My name is Pedro (Brazilian) and I work as a researcher in Oulu since 2008 (first as a doctoral student, later as postdoctoral researcher). I have always being leftist and getting more "radical" with the years. Although I am working in an engineering, industry-driven, department, I try to find alternatives within my own research field, which is a real hard task (many times depressing)

I am nowadays trying to organize different activities, online and inland, focusing on use value against accumulation, cooperative production against labor exploitation, critical thinking instead of follow-the-rules approach etc (more about them in other thread). I follow a Marxian approach with David Harvey, Richard Wolff (Democracy at Work) and Alysson Mascaro (Brazilian Marxist philosophy of law professor) as the alive thinkers I admire most.

More about me as a (mainstream) researcher is here and here to learn more about some of my initial activities that will grow during the next two months (Summer holidays), which includes trying to build a DiEM25 in Oulu.

Hope to hear from you soon.

Hei kaikille! :)

Minun nimeni on Anton ja olen 26-vuotias filosofian maisteri. En ole tällä hetkellä työllistynyt ja käytänkin osan ajastani aktiivisuuteen yhteiskunnallisissa asioissa. Haluaisin tehdä enemmänkin: olen suuri suoran demokratian kannattaja ja haluaisinkin ajaa sitä lisää Suomessa. Sen vuoksi olenkin kiinnostunut Diem 25:stä: kaikki mikä yrittää lisätä demokratiaa, on hyvin tärkeätä meidän maailmassa.

Näkemykseni Suomen ja EU:n nykytilasta ovatkin siis siinä, että suurin osa ongelmista johtuu siitä, että kansanvalta on hyvin heikolla tasolla (ja EU:n kohdalla monessa osassa täysin olematon). Tämä on johtanut ja tulee johtamaan päätöksiin, jotka ovat perusihmisten kannalta negatiivisia, mutta jollekin pienelle ryhmälle kannattavia. Tämä ei ole olleenkaan hyväksyttävää!

Heippa, olen 28v työtön teologian maisteri Helsingistä, mutta olen viime aikoina puuhaillut eräänlaisen kasvihuoneprojektin parissa, eli jos satut omaamaan kokemusta kasvihuoneista yms. viljelystä niin laittakaa yv:tä facebookissa!

Poliittisesti olen jokseenkin idealisti siinä että mm. pidän utopioita tavoiteltavina vaikka niiden realistisuus olisikin kortilla. Toisin sanoen vaikka tietäisimme epäonnistuvamme jossain, meidän ei silti pitäsi tyytyä yhtään vähempään. Tähän samaan kategoriaan tippuu omat inhokkini ja oikeastaan koko nykyajan reaalipolitiikka, eli nämä "se nyt vain menee näin"—politiikat.

Demokratian suhteen en toisaalta ole ehkä ihan yhtä idealisti. Olen ajatellut että tulevat sukupolvet tulee ottaa aina jossain määrin huomioon haluttaisiimpa sitä olla kuinka idealisteja tahansa. Tarkoitan tällä että ilmastonmuutos, ympäristöjen saastuminen tai resurssien ylikulutus ovat liian vakavia asioita "väärin" äänestettäviksi. Tämä on oikeastaan ainoa asia jonka koen demokratiassa ongelmaksi, eli onko meillä varaa, tai haluammeko antaa sille mahdollisuuden epäonnistua lähes peruuttamattomissa asioissa?

Diem25 kannalta tämä on toisaalta pelkkä yksityiskohta, ja luotan kyllä yhteiseurooppalaiseen projektiin nimeltään EU. Pelkään kuitenkin että EU voi jakautua aina pienempiin eturyhmiin mikäli se ei kykene uudistumaan nykyajan vaatimalle tasolla. Maailmalla ei ole yksinkertaisesti varaa hajautua, nationalisoitua ja elämään historiaa yhä uudestaan kansakuntien tasolla.

Unohdin kysyä työryhmistä. Mitä kaikkia meillä on? En ole kääntämisen lisäksi muussa ryhmässä.

Hyvä kysymys! Etusivulla on kuvaus työryhmistä, ja etusivun oikeasta reunasta subgroups-otsakkeen alla pitäisi näkyä myös kaikkien muiden ryhmien nimet. Esim:

Tässä siis tähän mennessä perustetut työryhmät:
1. Kampanja/nettisivu
2. Kääntäminen
3. Videoprojekti
4. Yhdistystyöryhmä