Keskustelua erilaisista demokratiakäsityksistä ja demokratian tulevaisuudesta

Itse koen debaatin demokratian luonteesta todella mielenkiintoisena, mutta oma perehtyneisyys on valitettavasti vielä tässä vaiheessa aika alkeellista.

Omana toiveenani on olla ideoimassa, kokeilemassa ja kehittämässä uudenlaisia suoran demokratian välineitä tietoteknologian avulla, koska uskon pohjimmiltani, että nykyinen edustuksellinen demokratia on tavalliselle kansalaiselle liian vieraannuttava ja elitistinen järjestelmä, eikä sen takia johda hyviin lopputuloksiin.

Muutamia pointteja nykyisestä edustuksellisesta järjestelmästä:

• poliittinen eliitti elää omaa elämäänsä ja kansan tehtävä on lähinnä käydä kerran neljässä vuodessa äänestämässä uusi eliitti huipulle. Osallistaminen jää vähiin, ja samalla ihmisten tietotaso yhteiskunnallisista asioista jää aika suppeaksi, koska kyseisiä asioita ei tarvitse itse juurikaan miettiä.

• politiikkaa tehdään jossain tuolla, ei suinkaan arkielämässä. Politiikkaa ei siksi myöskään koeta aktiiviseksi ja innostavaksi elämän osa-alueeksi -> se tuntuu vieraannuttavalta

• keskitetyn vallan (hallitus, puolueet, puoluekuri) ja kovan kilpailun takia poliitikot ovat alttiita korruptiolle

• pinnalliset markkinointikampanjat ja yksinkertaiset mainoslauseet niellään, koska yhteiskunnallista "tietoisuutta" ei ole ollut tarvetta kehittää korkealle asteelle (lisäksi markkinointiteollisuus on kehittynyt jatkuvasti taitavammaksi vetoamaan ihmisten tunteisiin)

• oman yhteiskunnallisen tietotaidon lisäämisen ja aktivoitumisen sijaan syy voidaan vierittää niille toisille, eli poliitikoille, joita on vaikea saattaa vastuuseen petetyistä lupauksista jne

Tämä kaikki johtaa mielestäni siihen, että kansa tekee äänestäessään myös huonoja/epärationaalisia päätöksiä -> populismi, demagogit, äärioikeisto, vyönkiristyspolitiikka jne.

• Nykyinen järjestelmä myös ruokkii esim teknokraattien kuten Schäublen elitistisiä näkemyksiä "demokratian luonteesta". Edellä kuvaamani edustuksellisen demokratian heikkoudet nähdään demokratian heikkoutena yleensäkin. Perustelu on se, että kansalaiset ovat tietämättömiä idiootteja ja tarvitsevat siksi ohjaajikseen eliittiä, joka tietää muita paremmin, miten asiat tulee hoitaa.

Itse näen kuitenkin, että syy piilee edustuksellisen demokratian passivoivassa luonteessa, ja siinä, että nykyinen demokratiakäsitys on liian yksioikoinen. Mielestäni tarvitsemme ihmisten aktivoimiseksi nykyistä laajemman demokratiakäsityksen ja samalla myös hieman erilaisen ihmiskäsityksen omaavan poliittisen järjestelmän.

Demokratiakäsityksiä voidaan jaotella monella tavalla.

Seuraava jaottelu on kuitenkin mielestäni hyvin oleellinen kun mietitään demokratian tulevaisuutta ja esim suoran demokratian mahdollisuuksia. Jospa tästä muutkin voisivat saada oivalluksia irti (sillä uhallakin, että menee hieman pitkäveteisyyden puolelle) :yum:

David Held erottelee kaksi perinteisten demokratiakäsitysten ääripäätä:
1. Suojeleva (protective) demokratiakäsitys
Suojelevan demokratiakäsityksen mukaan politiikka on pääasiassa jatkuvaa valtataistelua, jossa itsekkäät intressit ajavat ja pyrkivät edustamaan omia etujaan. Ideana on myös irroittaa vahvasti siviili- ja yksityinen elämä julkisesta ja suojella näin yksityistä poliittisen vaikutuksilta. Keskiössä (liberaalin ajattelun mukaan) omistusoikeudet. Tämä näkemys nojaa mm Machiavellin, Hobbesin ja Locken ajatuksiin pohjimmiltaan itsekkäästä, hedonistisesta/individualistisesta ihmisluonnosta.

Nykyinen parlamentaarinen järjestelmä, eli liberaali edustuksellinen demokratia pohjaa huomattavasti tähän näkemykseen, ja suojelevasta demokratiakäsityksestä voidaan johtaa myös Hayekin ja Nozickin uusliberaali elitistinen versio -> yksilön taloudellisen suvereniteetin tulisi olla kaiken keskiössä ja valtion pitäisi välttää siihen puuttumista kaikin mahdollisin tavoin -> valtion tulisi olla minimaalinen. Tämän näkemyksen mukaan yksilöiden välinen vaikutus on aina vallasta taistelua ja siten tavallaan nollasummapeliä. 

1. Kehittävä (developmental) demokratiakäsitys Poliittinen osallistuminen on tarpeellista, sillä se mahdollistaa rationaalisen yhteiskuntajärjestyksen syntymisen ja sitä kautta yhteiskunnan kehittymisen korkeammalle asteelle. Taustalla on ajatus siitä, että politiikkaan osallistuminen itsessään kehittää ihmisten tieto- ja taitotasoa, sekä auttaa yksilöitä ymmärtämään toisiaan paremmin. Kehittävän demokratiakäsityksen mukaan poliittinen osallistuminen on edellytys valistuneen, sitoutuneen ja kehittyvän kansalaisuuden luomiseksi. Nojaa mm John Stuart Millin esittämiin ajatuksiin siitä, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan rationaalisia (jos sille tarjotaan edellytykset), kykeneviä hallitsemaan itse itseään ja kontribuoimaan yhteiskunnallisesti arvokkaasti. Kehittävä demokratiakäsitys antaa demokraattiselle prosessille itseisarvon, ja sitä kautta myös laajemmasta julkisuuden/poliittisuuden käsitteestä tulee tavoittelemisen arvoista. Enää ei olekaan kyse "valtion" puuttumisesta yksityiseen elämään, vaan ihmisten yhteisen/yhteisöllisen tekemisen käsittämisestä kaikkia hyödyttäväksi toiminnaksi.

Näiden näkemysten erot ovat aika suuret ja niiden avulla voi ymmärtää mun mielestä paremmin myös nykyisiä vastakkainasetteluja oikeisto/vasemmisto ja kollektivisti/individualisti-akseleilla. Ne myös pohjaavat erilaisiin käsityksiin siitä, mitä on pohjimmiltaan olla ihminen: kilpailu vs yhteistyö.

Kohti kehittävää demokratiakäsitystä

Tämä olisi sellainen transformaatio, jonka näen yhtenä uuden vasemmistoliikkeen kantavana voimana, ja se voisi tarjota myös uudenlaisen kaivatun näkemyksen siitä, miksi suorempi demokratia olisi tavoittelemisen arvoista. Lisäksi se tarjoaa jonkinlaiset mielekkäät raamit myös nykyiselle vastakkainasettelulle EU:n sisällä. Protektionistiset kansallisvaltiot taistelevat itsekkäästi vallasta EU:n sisällä (suojeleva) vs yhteiseurooppalainen demokraattinen projekti/prosessi, jossa kaikki hyötyvät kultuurien, talouksien ja toistensa kanssa toimimisesta, ja omaavat siksi myös yhteisen päämäärän (kehittävä).

Hegelin käsitykset ovat ehkä monilta osilta vanhentuneet, mutta pidän hänen ajatuksestaan pitää demokratia niin sanotusti "elävänä."

"It must also be remarked, ... that such democratic constitutions are possible only in small states — states which do not much exceed the compass of cities."

sekä...

"Life together in one city, the condition that the inhabitants see each other daily, render possible a common culture and a living democracy. In democracy, the main point is that the character of the citizen be manifest, all of a piece. He must be present at the chief critical stages of public business; he must take part in decisions with his entire personality — not with his vote merely; he must mingle in the heat of action — the passion and interest of the whole man being absorbed in the affair, and the warmth with which a resolve was made being equally ardent during its execution." p.233 (2011, Lectures on the philosophy of history, wordbridge)

Tulkitsen että nykyaikana tämä voisi tarkoittaa vahvaa yleissivistystä ja ammattipolitikoinnin minimointia. Vaikka tiettyjä populismin konnotaatioita on havaittavissa, ajattelin lähtökohtaisesti että kyse on pikemminkin dikotomiasta ohjailla tai tulla ohjailluksi. Pienet valtiot ovat kieltämättä onnistuneet pitämään päänsä aika hyvin. En tunne maiden historiaa tarkkaan mutta Islanti ja Sveitsi tulevat nyt ensinnä mieleen.