Muutoshaluttomuuden syistä politiikassa ja yhteiskunnassa

Jos muutoshaluttomuutta tarkastellaan ensin sen mukaan, mikä on henkilön tai ryhmän asema yhteiskunnassa ja sen tulonjaossa:

Taloudellinen eliitti - hyötyy siitä, että asiat jatkuvat ennallaan, että uusliberalismi etenee.
Virkakunta - hyötyy jatkuvuudesta, turvatut virkaurat ja nousujohteinen palkkakehitys. Uusliberalismin aikakaudella myös hyvinpalkatut sivutoimet ja toiminta yhtiöitetyissä toiminnoissa houkuttelee virkamiestä ja virkanaista.
Peruskeskiluokka - on elämänhallinnaltaan riskiä karttava, lisäksi työkiireet ja työstä sekä elämänsuorittamisesta aiheutuva stressi painaa. Haluaa mieluummin säilyttää status quon ja parannella asemiaan vuosi vuodelta, kuten historiallinen kertomus kertoo (vaikka ei enää totta).
Pätkätyöläiset ja freelancerit - ei ole yksinkertaisesti varaa käyttää aikaa yhteiskunnalliseen toimintaan, resurssit on käytettävä muuhun, perustoimeentulon hankkimiseen.
Syrjäytetyt, köyhät - ei ole varaa, eikä myöskään enää toivoa tai henkistä kapasiteettia ajaa muutosta.

Tässä oli siis ajatuksia siitä, miksi muutoksen taakse on haasteellista kerätä ihmisiä. Miettiä voisi myöskin keinoja motivoida muutosta myös niille ihmisille, joilla on em. rajoitteita. Miltä lista vaikuttaa? Tuleeko mieleen lisäyksiä tai korjauksia tähän listaan? Onko luettelo itsestään selvä, vai pitäisikö joitain asioita syventää edelleen?

Hei, kiva näin päästä mukaan aloittamaanne keskusteluun!
Lista on hyvä, selkeä hahmotus! Noin itsekin näen, vaikka kenties syvyyksiä ja yksityiskohtia tulee lisää. (Erityisesti ilahdutti syrjäytetty-määritelmän käyttö! tästä se alkaa :)

Yleisesti ottaen heitän mukaan ja muistutan muutoksen pelosta, joka lajillemme luonteenomaista, status quo omalla mittarilla halutaan saavuttaa ja säilyttää. Halutaan automatisoitua ja levähtää siinä ilman häiritseviä ajatuksia.
Muutos -asiaa voisi tarkastella tämänhetkisen ilmapiirin aineksena: me pelkäämme terroristeja, mamuja, persuja, muutamia presidenttejä, sotaa.., JA ME PELKÄÄMME MUUTOSTA... luuppi.
Pelkäämekö pelosta luopumista? Miten rohkaistua muutokseen?

Tuli tällä viikolla katsottua YouTubesta BBC:n Century of the Self dokumenttisarjaa (2002), joka muutoshaluttomuuden näkökulmasta herättää ajattelemaan valtioiden ja yritysmaailman käyttämiä hallinnan mekanismeja, psykologiaa hallinnan työkaluna ja ylipäätään mainosteollisuuden vuosikymmenten kuluessa muokkaamaa ihmiskuvaa ja länsimaista kulttuuria.

Ennen psykoanalyysiä hyödyntävää mainontaa tuotteita markkinoitiin niiden tuottaman hyödyn, hyvien ominaisuuksien ja kestävyyden perusteella, kun 20-luvulta alkaen on pyritty vaikuttamaan viestittämällä, että tuotteiden ostaminen ja käyttäminen on nautinto ja tuotteiden kautta voi viestiä muille itsestään. Ihmiset enemmän hedonistisina kuluttajina kuin kriittisinä kansalaisina sopi myös valtiovallalle. Toisen maailmansodan kokemusten jälkeen ihmisiä pyrittiin valtiovallan toimesta saamaan hallitsemaan sisäisiä tuntemuksiaan kanavoimalla tunteita vaikka futispelissä, mutta käyttäytymään muutoin vastuullisina ja äärimmäisen mukautuvaisina kansalaisina ja työntekijöinä. 60-luvun liikehdinnässä kyseenalaistettiin mukautumista, kulutuselämäntapaa ja hallituksen ja suuryritysten käyttämää manipuloivaa vallankäyttöä, ja tunteet ja halut nähtiin hyvinä asioina, kontrolli huonona. Uskottiin, että pitää muuttaa kunkin oma mieli ja kun tarpeeksi monen sisäinen maailma muuttuu, muuttuu myös amerikkalainen yhteiskunta. Mainosteollisuus onnistui kääntämään tämänkin edukseen kaupallistamalla 60-luvun ilmiöt, markkinoimalla elämäntapoja ja niihin perustuvia tuotteita. Oman itsen ja maailman muuttaminen unohtui, ja jäljelle jäi omaa itseään ja arvojaan ilmaiseva kuluttaja, jolle elämä on itseilmaisua ja intuitiivista yksilöllisyyttä, yhteiskuntaa ei ole olemassa.

Oma oikea tai kuviteltu hyötyminen, pyrkimys selviytyä ja ajankäytön ja resurssien niukkuus on varmasti tärkeimpiä tekijöitä muutoshaluttomuudessa - enkä usko, että me ollaan ihan täysin unessa - mutta lisäpointtina tosiaan länsimaisen kulutuskulttuurin (ostamalla nautintoa maksimoiva kuluttaja, ympäröivään yhteiskuntaan mukautuva vastuullinen selviytyjä ja individualistinen itseään ilmaiseva kuluttaja) ja tajuntateollisuuden vaikutus siihen mihin yhteiskunnallisten rakenteiden ja yhteiskunnallisen muutoksen sijaan huomiotamme suuntaamme ja minkä arvojen ja mallien mukaan toimimme.

Näkisin, että kaupallisuuden ohella yhteiskunnallisia kysymyksiä pohtivaa ja siihen vaikuttamaan pyrkivää kansalaisuutta on sitäkin olemassa, ja sitä pitäisi pyrkiä vahvistamaan. Miten saada enemmän ihmisiä mukaan keskustelemaan ja vaikuttamaan? Ehkä yhtenä suurena esteenä on, että demokratiaan ja kansalaisyhteiskuntaan osallistuminen on monille vierasta, ja siihen liittyy pelkoja ja ennakkoluuloja. Ja kyynisyyttä, "eihän mitään muutosta voi saada aikaan, elämä on mitä on". Eri ihmisryhmiä tavoittanee eri tavoin. Kannatan ainakin matalan kynnyksen keskustelevia tapahtumia Kolon leffaillan tyyliin, Somen ja muun oman mediasisällön kautta voisi luoda valtainstituutioista riippumatonta keskustelutilaa.

Olipa hienosti tiivistetty ja kirjattu!

Hyvä tavoite: luoda keskustelutilaa!
Myös fyysisä ja ehkä erityisesti niitä, sillä vaikka yleisömäärä tuntuisi vähältä, se kasvaa vain vähä vähältä.
Onko meillä seuraavaa tapahtumaa syntymässä: ehkä jotain Berliinin tapahtumaan kytkeytyen?
Ilmeisesti opiskelijat ovat melko kiireisiä näin kevään lopulla.

Hmm.. Maailma kylässä festarit on 27.-28.5. oisko siihen kylkeen mahkuja järjestää jotain? Heitän nyt ihan ilmaan tämän ajatuksen ennen ennakkosensuuria :D Ks. nettisivut

Tutkin eilen rauhanjärjestö Sadankomiteaa, ja hekin ovat Maailma kylässä. Paljonhan siellä on kojuja. Idea on mielestäni kannatettava, mutta itsellä paukahti taas paksu kirjoitusduuni toukoukuuksi, joten en osaa sanoa, miten aika ja voimat riittävät.. Nähdäkseni paljoa ei tarvitsisi, printtejä jaettavaksi, demokratiaiskulauseita näkyville. Ja muutama päivystäjä, jotka kohtaavat ihmisiä: sitä kaikki tarvitsevat! :)

..kurkkasin sivuille: ilmoittautuminen päättynyt. Varmaankin jo viime vuoden puolella. Mietin, ottaako kuitenkin yhteyttä, ja kysyä.. ? Ainakin siellä voisi kuljeskella ja jakaa jonkinlaista käynitikorttia Diem25:sta?..

Toisaalta siellä on NIIN paljon mielenkiintoista ohjelmaa, että voi olla vaikea valita seuraako ohjelmaa vai mainostaako. :D Ja jos mennään mainostamaan, pitää miettiä valmiiksi strategia miten lähestytään ihmisiä ja mitä sanotaan. Mitäpä mieltä muut ootte? @villburn @kimmoneihum @markoek @ilkkamolsa @antonmoisseev @laurisnellman

Kannatan ideaa liikkua tuossa tapahtumassa, ja jakaa pientä käsiflaikkua. Sellaisia pitäis muutenkin tuottaa yleiseen käyttöön ja jakeluun. @katjakiuru @markoek @tuuliareponen Hienoja ajatuksia myös muutoshaluttomuuteen! PELKO on ihan varmasti yksi suurimpia syitä, ja KAUPALLINEN VIESTINTÄ haluaa pelata myös ihmisten peloilla, ehdottomasti. Tää ajatus luoda KESKUSTELUTILAA joka on nyt esitetty ylempänä ja muutenkin, alkaa vaikuttaa paremmalta ja paremmalta kun sitä miettii. Tilaa ja aikaa keskustelulle ihmisten elämään vaikuttavista asioista tarvitaan, ja siinä voisi olla laajassa mielessä meille tekemistä ja tehtävää, huomioiden myös se että vielä enemmän kuin samanmielisten kesken, keskustelutilaa tarvitaan erilaisten mielipiteiden kesken.

..juuri tuo "erilaisten ihmisten kesken" @kimmoneihum : on meille kaikille(?) "haasteellista" ja ah, niin rikastuttavaa.