Podemos

Niinpä tosiaan olikin, äänestysprosentti oli hieman päälle 69%, joka oli lähes sama joulukuisten vaalien kanssa.

Mielestäni ainakin itse kuulin tuon "edellistä pienempi"-viittauksen äänestysprosenttiin eilisistä Ylen iltauutisista. Onkohan siellä minkälainen fact-check-tiimi olemassa?

"taistelu" ei ole oikea tapa parantaa maailmaa.

Mulla on sellanen fiilis, että toi asenne liittyy siihen kasvatukselliseen seikkaan, että meille on pienestä pitäen opetettu ja toitotettu, että "rettelöiminen" on tyhmää ja paheksuttavaa toimintaa, eikä sillä edistetä rakentavalla tavalla asioita. Taistelu ja siihen viittaaminen koetaan siten aika usein "lapselliseksi" toiminnaksi.

Mietin myös taannoin sitä mahdollisuutta, että erityisesti liberaalimman vasemmiston ideologiassa se on antiteesi, koska taistelu viittaa siihen, että jonkun oikeuksia pyritään rajoittamaan väkivalloin.

Vasemmistokollektivismi taas koetaan usein mahdottomuudeksi/tabuksi, "koska neukut jo osoitti, että siitä ei seuraa mitään hyvää". Tuolla perusteella perinteinen vasemmisto ja sen tarjoama kollektivistinen/sosialistinen näkemys koetaan pitkälti länsimaissa luuserismiksi, ja harva haluaa olla häviäjän puolella. Olkoonkin, että todellisuudessa koko tarina on raa'asti yksinkertaistettu ja harhaanjohtava.

Mulla on sellanen aavistus myös, että äärioikeiston puolella aggressiiviset ja voimankäytön hyväksyvät tendenssit tukevat toisiaan. Sinne myös hakeutuvat usein impulsiiviset tyypit, jotka etsivät alitajuisesti turhautumiselleen/pahalleololleen jonkinlaista purkautumisreittiä, ja ne on myös just niitä tyyppejä, jotka ovat oppineet, että tehokkuus, aikaansaaminen ja myös sitä kautta taistelu on hyviä juttuja (ei faktat, demokratia ja kaikkien huomioiminen). Siksi ollaan valmiita myös etsimään johtajia ja toimimaan nopeasti ja kyselemättä/kyseenalaistamatta.

Kaiken kaikkiaan aika toksinen yhdistelmä.

Laitan tähän tosi hyvän Neal Lawsonin kirjoituksen sosiaalidemokratian ongelmista ja uudistumisesta: http://www.compassonline.org.uk/wp-content/uploads/2016/05/thinkpiece85a-1.pdf

Ehkä modernille "vasemmistolle" tarvitaan jonkinlainen uudenlainen tarina ja myös vielä nykyistäkin vahvempi yhteiskunnallinen tilaus.

Itse mietin yhä enenevässä määrin nimenomaan automaation ja tekoälyn nopeaa (eksponentiaalista) kehitystä ja sitä kautta mahdollista uudenlaista visiota ihmiskunnan tulevaisuudesta. Automatisaatio tulee hyvin todennäköisesti korvaamaan yhä nopeutuvaan tahtiin nykyisiä työpaikkoja, joka tulee johtamaan pahimmassa tapauksessa rakenteelliseen massatyöttömyyteen. Siitä syntyy mun mielestä väkisinkin paine ja tilaus myös uudenlaiselle talousjärjestelmälle + käsitykselle/visiolle tulevaisuudesta. Jos yhtään kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tämän sosiologi Peter Frasen kirjoittaman erinomaisen artikkelin muutaman vuoden takaa

Muutama avainkohta:

Taken to its logical extreme, this dynamic brings us to the point where the economy does not require human labor at all. This does not automatically bring about the end of work or of wage labor, as has been falsely predicted over and over in response to new technological developments. But it does mean that human societies will increasingly face the possibility of freeing people from involuntary labor.

Whether we take that opportunity, and how we do so, will depend on two major factors, one material and one social. The first question is resource scarcity: the ability to find cheap sources of energy, to extract or recycle raw materials, and generally to depend on the Earth’s capacity to provide a high material standard of living to all. A society that has both labor-replacing technology and abundant resources can overcome scarcity in a thoroughgoing way that a society with only the first element cannot. The second question is political: what kind of society will we be? One in which all people are treated as free and equal beings, with an equal right to share in society’s wealth? Or a hierarchical order in which an elite dominates and controls the masses and their access to social resources?

Edit: no menihän se hieman off-topiciks kuitenkin :face_with_rolling_eyes:

Sillä tavalla kuitenkin liittyy myös asiaan, että mikäli EU ja nykyinen tilanne sellaisenaan ei tarjoa ihmisille tarpeeksi syytä, niin horisontissa siintää myös muita rakenteellisia tekijöitä, jotka luovat painetta muutokselle.

kyseenalaistaisin asiaa tarkemmin tietämättä, tuliko Podemosista, vielä erityisesti vaaliliiton IU:n kanssa muodostettuaan, liian paljon tavanomaisen muodollisen demokratian puoluepoliittisten hierarkioiden mukaan toimiva "tavallinen" puolue ja läsähtikö innostus? 15-M oli jotain muuta, - jatkokysymys olisikin, mitä muuta on 15M-liikkeestä jäljellä - käsittääkseni toimintaa on muullakin pohjalla kuin puoluepoliittisella.